Onko työterveyshuollossa
valmiuksia ja osaamista
ottaa tämä potilasryhmä
hoidettavaksi?
Vastaus on kyllä.’’
Työterveyslääkäri 3 / 2021 79
onnistui 8–30 prosentilla. Luotettavaa
tietoa ennusteesta ei ole.
Moniammatillinen tuki
Kroonisen väsymysoireyhtymän (ME/
CFS) palveluketjuja ei ole toistaiseksi
määritelty Suomessa, kuten ei myöskään
työnjakoa siitä, kenelle hoito kuuluu.
Konsensuksessa esitetään roolia palveluketjussa
myös työterveyshuollolle.
Työterveyshuolto on ottanut työikäisten
työssäkäyvien työkyvyn palveluketjun
ohjauksen roolin muun
muassa TYÖKE-hankkeen aikana Keski-
Suomessa. TYÖOTE-hankkeessa tätä
toimintamallia on lähdetty implementoimaan
valtakunnallisesti huomioiden
eri sairaanhoitopiirien erityispiirteet.
Toimintamallissa erikoissairaanhoidossa
kirjoitetaan vain lyhyt sairauspoissaolo
ja potilas ohjataan lähetteellä oman
työterveyshuollon moniammatilliseen
arvioon jatkotoimenpiteiden järjestämiseksi.
Hypoteettisesti edellä kuvattu työterveyshuollon
työkyvyn palveluketjun
ohjauksen malli (case-manageeraus)
auttaisi myös kroonisen väsymysoireyhtymän
(ME/CFS) potilaita varsinkin
silloin, kun he joutuvat seikkailemaan
eri palvelujärjestelmissä hyvin moninaisten
oireiden vuoksi. Onko työterveyshuollossa
valmiuksia ja osaamista
ottaa tämä potilasryhmä hoidettavaksi?
Vastaus on kyllä – mutta tarvitsemme
ammatillista koulutusta tämän potilasryhmän
tunnistamiseen ja verkostot
erikoissairaanhoidon konsultaatiota
varten esimerkiksi valtakunnallisena
puhelinpalveluna.
Parantavaa hoitoa krooniseen väsymysoireyhtymään
ei ole. Oireita, kuten
kipuja tai univaikeuksia, voidaan
lieventää hoitosuositusten mukaisilla
hoidoilla. Yksilöllisesti laadittu levon,
liikkumisen ja muun aktiivisuuden
suunnitelma, aktiivisuuden rytmitys
(pacing) sekä psykoedukaatio ovat osa
hoitoa ja kuntoutusta. Mahdollisuus
psykososiaalisiin hoitomuotoihin, kuten
kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan
perustuviin menetelmiin, tarjotaan
niitä haluaville. Hoito- ja/tai kuntoutussuunnitelma
tulee laatia viimeistään
diagnoosin varmistuessa. Hoidon
tulee olla lääketieteellisesti perusteltu
ja perustua yksilölliseen harkintaan.
Lääkehoitojen oletetuista hyödyistä ja
mahdollisista haitoista tulee keskustella
potilaan kanssa.
Työterveyshuolto pystyy tukemaan
työntekijää ja auttamaan oireiden kanssa
selviytymisessä. Työterveyshuollon
vahvuutena on moniammatillinen työskentely.
Kroonista väsymysoireyhtymää
(ME/CFS) sairastavaa potilasta pitää
tukea elämään mahdollisimman monipuolista
ja hyvää elämää huomioiden
yksilölliset voimavarat.
Riskitekijöiden tunnistaminen
Kroonisen väsymysoireyhtymän (ME/
CFS) riskitekijöiksi on esitetty naissukupuolta,
infektioita (Epstein–Barrin
virusinfektio mukaan luettuna) ja suoliston
mikrobiomia, sukuhistoriaa ja
geneettisiä tekijöitä, sosioekonomisia ja
psykologisia tekijöitä, yhteyksiä muihin
sairauksiin sekä vähäistä tai liian runsasta
fyysistä aktiivisuutta ennen sairastumista.
Kroonisen väsymysoireyhtymän
riski näyttääkin olevan monitekijäinen
sen sijaan, että vain yksittäiset
riskitekijät olisivat ratkaisevia.
Kroonista väsymysoireyhtymää
(ME/CFS) on syytä epäillä, kun potilaalla
on jokin sille tyypillinen oire,
joka ei selity muilla sairauksilla ja joka
heikentää merkittävästi toiminta- ja
suorituskykyä. Tällainen oire voi olla
esimerkiksi 1) laaja-alaisesti arkea haittaava
ja toimintakykyä heikentävä pitkäkestoinen
uupumus- /väsyvyysoireisto
(fatigue), 2) PEM-oire (post-exertional
malaise), 3) monimuotoinen ja pitkäkestoinen
oireisto, kuten virkistämätön
uni, kivut, kognitiiviset vaikeudet, autonomisen
hermoston ja immuunijärjestelmän
oireet. PEM-oireelle voi altistaa
myös sosiaalinen tai emotionaalinen
rasitus. Nivelkivut eivät ole sairaudelle
tyypillisiä, kivut ovat ennemminkin
lihaskipuja. Kognitiivisia oireita kuvataan
usein termillä ”aivosumu”, johon
liittyy muistivaikeuksia, keskittymisvaikeuksia
ja yleistä ajattelun kankeut-