Työterveyslääkäri 3 / 2021 67
ta ja niiden painotuksesta: yhdistetty
esiintymismuoto (tarkkaamattomuus
ja yliaktiivisuus-impulsiivisuus), pääasiassa
tarkkaamaton esiintymismuoto tai
pääasiassa yliaktiivinen tai impulsiivinen
esiintymismuoto. Diagnostiseen
arvioon tarvitaan mahdollisimman
kattavasti tietoa oireiden esiintymisestä
ja toimintakyvystä eri tilanteissa sekä
psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta,
kehityshistoriasta ja elämäntilanteesta.
Olennaista on varmistaa diagnoosikriteerien
täyttyminen ja arvioida
mahdollisia samanaikaisia häiriöitä sekä
erotusdiagnostisia vaihtoehtoja (esimerkiksi
oppimisvaikeudet, ahdistuneisuushäiriöt
ja mielialahäiriöt, käytössä
olevat lääkkeet ja niiden haittavaikutukset,
päihteet sekä psykososiaaliset
stressitekijät). Diagnoosikriteerit soveltuvat
huonosti aikuisille. ICD-tautiluokituksen
kriteerit ovat esimerkiksi oireiden
määrän ja alkamisiän osalta tiukemmat
kuin DSM-tautiluokituksen
kriteerit, mutta DSM-5-kriteerit saattavat
suurentaa ADHD:n esiintyvyyttä
aikuisilla. Epäily ADHD:sta voi herätä
aikuisella itsellään, hänen läheisillään,
työpaikalla tai perusterveydenhuollossa,
esimerkiksi opiskelu- tai työterveyshuollossa.
ADHD-oireet vähenevät tai
väistyvät usein iän karttuessa. Tarkkaavuuden
ja toiminnanohjauksen ongelmat
ovat oireista pysyvimpiä.
Hoito
ADHD:n hoidon tavoitteena on lievittää
ADHD-oireiden aiheuttamaa
haittaa ja parantaa toimintakykyä.
Hoitamattomana ADHD voi haitata
opintoja ja työllistymistä ja suurentaa
psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen
ja päihteiden käytön riskiä. ADHD:n
hoito on monimuotoista, ja siihen
kuuluu lääkevaihtoehtojen lisäksi lääkkeettömiä
hoitomuotoja, muun muassa
psykoedukaatio sekä erilaiset yksilölliset
tukitoimet. Lääkkeen valinnassa tulee
ottaa huomioon oireiden esiintyminen
eri tilanteissa ja eri vuorokaudenaikoina
ja mahdolliset muut samanaikaiset
ongelmat. ADHD-oireiset ovat tapaturma
alttiita, ja heillä on suurentunut
riski joutua vaaratilanteisiin. Impulsiivisuus
ilmenee tapaturma-alttiutena
myös nuoruus- ja aikuisiässä, jolloin se
näkyy erityisesti liikenteessä sääntörikkomuksina
ja suurentuneena onnettomuusalttiutena.
Olisi hyvä pyrkiä siihen, että työterveyshuolto
osallistuisi ADHD-oireista
johtuvien työssä ilmenevien vaikeuksien
ratkaisemiseen. Lisäksi olisi tärkeää,
että ADHD-diagnoosin tekevällä
ja mahdollisen lääkityksen aloittavalla
lääkärillä on mahdollisuus konsultoida
nimettyä erikoislääkäriä.
Teksti pohjautuu ADHD:n Käypä
hoito -suositukseen, jonka on laatinut
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin,
Suomen Lastenneurologinen
yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen
yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen
asettama työryhmä
4.4.2019.
Kuva Pixapay