Työterveyslääkäri 3 / 2021 25
klo 8–16. Tämä on perustunut vanhaan
käytäntöön, koska päivystykset alkoivat
viimeistään klo 16. Tätä käytäntöä ei
ole kuitenkaan koskaan kirjattu sopimusmääräyksiksi
Lääkärisopimukseen,
ja sen tulkinta oli jo aiemmin alkanut
rakoilla. Työnantajat haluavat mahdollistaa
palvelujen tarjontaa (muuta kuin
päivystystä) myös klo 16:n jälkeen, ja
toisaalta osa jäsenkunnasta haluaa rytmittää
omaa säännöllistä työaikaansa
sijoitettuna joustavammin kuin vain
klo 8:sta 16:aan. Tämän pohjalta saatiin
neuvoteltua määräaikainen kokeilumääräys,
jonka perusteella säännöllistä
työaikaa voidaan sijoittaa klo 20:een
(pe ad 18:aan) saakka. Viikon säännöllinen
työaika (38 t 15 min) ei voi ylittyä
eli iltatunnit ovat pois jostain muualta
kyseisellä viikolla. Muutos mahdollistaa
joustoja eri tavoin kuin aiemmin,
niin työnantajalle kuin lääkäreillekin.
Mikäli illan tunteja tehdään klo 17–20,
maksetaan niistä myös erikseen määritelty
Lääkärisopimuksen mukainen
korvaus riippuen siitä, kuinka monta
kertaa edellä mainittuja vuoroja kuukaudessa
on. Vallitsevan koronatilanteen
vuoksi määräyksen soveltaminen
on jäänyt vähäisemmälle käytölle kuin
sopijaosapuolet arvioivat. Seuraavalla
neuvottelukierroksella mainittu sopimusmääräys
ja sen sisältö nousseekin
keskusteluun.
Levon merkitys
Uudessa Lääkärisopimuksessa suurin
muutos koski lepoaikoja ja vuorokausilevon
ottamista osaksi sopimusta. Vuorokausilepo
tarkoittaa 11 tunnin lepoaikaa
jokaisen 24 tunnin aikana työrupeaman
alusta laskien. Tämä tarkoittaa sitä, että
yksittäinen työrupeama voi työaikalain
mukaan olla maksimissaan 13 tunnin
mittainen. Tavoite on noudattaa edellä
mainitun työaikalain vuorokausilepoa ja
siten lyhentää pitkiä työrupeamia.
Viikkolepo on 35 viikkotunnin
jakso, jossa on 11 tunnin vuorokausilepo
ja vähintään 24 tunnin erillinen
viikkolepo. Viikkolepo on määritelty
lääkärisopimuksessa jo edellisessä työaikalaissa,
joka tuli voimaan vuonna
1996. Viikkolepoa on sovellettu hyvin
vaihtelevasti. Kuitenkin erityisesti paljon
päivystävien alojen osalta viikkolevon
toteuttaminen hankaloitui, kun
myös uusi vuorokausilepo piti sisällyttää
vuorokauden tunteihin. Tämän
lisäksi viikon seitsemässä päivässä pitää
olla myös viikkolepotunnit.
Työaikalain säännöllisen työajan
perusajatus määrittelee noin 8 tunnin
mittaiset työvuorot. Työaikalaki ei
tunne termiä päivystys. Laissa on säännöllinen
työaika, ja mahdolliset lisä- ja
ylityöt.
Päivystävien lääkärien päivystysvuoroihin
eivät sovellu työaikalain pääsäännöt
8 tunnin työvuoroista, 11 tunnin
vuorokausilevosta ja keskimäärin 35
tunnin viikkolevosta. Lääkärit ovat perinteisesti
päivystäneet normaalin työajan
lisäksi. Viime neuvottelukierroksella
tähän pääsäännön toteuttamiseen
oli mahdoton päästä huomioiden eri
alueiden ja sairaaloiden resurssitilanteet
ja siten päivystyksen välttämätön järjestäminen.
Tämän vuoksi Lääkärisopimukseen
neuvoteltiin edellä mainitun työaikalain
pääsäännön lisäksi kaksi lievennystä,
toisin sanoen poikkeusta vuorokausilepoon
huomioiden päivystyksen
järjestäminen. Toinen niistä mahdollistaa
pitkien työrupeamien (24–26 t)
jatkamisen sillä edellytyksellä, että lääkärin
annetaan levätä kolme tuntia klo
23:n ja 8:n välillä. Tutkimusten perusteella
pienikin lepoaika yöllä parantaa
toimintakykyä ja siten potilasturvallisuutta.
Tämän kolmen tunnin lepoajan
tarkoituksena oli saada lepoaika
työvuoroon juuri yöaikaan. Lisäksi ajateltiin,
että kirjauksella saataisiin lisäresurssia
entistä kiireisemmiksi muuttuneisiin
raskaisiin työpisteisiin. Monissa
paikoissa resurssit eivät ole kuitenkaan
toivotulla tavalla lisääntyneet, minkä
seurauksena moni lääkäri on kokenut
heikennyksiä työoloissaan.
Lopuksi
Lääkäriliitto selvitti viime vuoden lopulla
tehdyllä työmarkkinatutkimuksella
ensivaikutelmia keväällä 2020
solmitusta sopimuksesta. Työmarkkinatutkimuksessa
esiin nousseita havaintoja
käytetään, kun sopimusta kehitetään
tulevaisuudessa. Liitto on myös
kuluneen sopimuskauden aikana saanut
tietoa uusien sopimusmääräyksien
käytäntöön viemisestä sekä luottamusmiehiltä
että myös suoraan jäsenistöltä.
Muutoksia on niin kiitelty kuin haukuttu.
Osa toimijoista ja soveltajista on
päässyt helpommalla, mutta valtaosalla
muutos on aiheuttanut isoja muutoksia
toimintaan ja hikipisaroita otsalle. Yksi
ja sama malli ei sovellu kaikille. Ongelmia
on osin edelleen, ja on selvää, että
Lääkärisopimuksen työaikamääräyksiä
on jatkossakin kehitettävä. Tätä edellyttää
jo toimintaympäristön ja työnantajakentän
muutos mutta myös se, että
uusissa lepoaikamääräyksissä otettiin
nyt ensimmäiset askeleet. Harvoin ensimmäisellä
kerralla tulee täydellistä.
EU:n työaikadirektiivin
kuten myös kansallisen
työaikalain perimmäinen
tarkoitus on työntekijöiden
työsuojelu.’’