nisatoriseksi ergonomiaksi tai makroergonomiaksi.
Usein tämä kokonaisuuden
ymmärtäminen jää puutteelliseksi
ja ergonomiatoimet kohdistuvat yksittäisiin
työpisteisiin sekä niissä tapahtuvaan
toimintaan. Tällaista yksilöihin
keskittyvää ergonomiaa kutsutaan usein
mikroergonomiaksi. Mikroergonomisilla
toimenpiteillä mahdollisesti voidaan
helpottaa yksittäisen työntekijän
fyysistä ja psykososiaalista haittakuormitusta,
mutta laajempi ja pysyvämpi
vaikutus kokonaisuuden kannalta saataisiin
korjaamalla organisatorisen ergonomian
menetelmin työprosesseissa
niitä epäkohtia ja juurisyitä, jotka ovat
johtaneet haitalliseen tilanteeseen.
Kansainvälisen Ergonomiayhdistyksen
määritelmän mukaisesti ”ergonomia
tarkastelee tieteenalana ihmisen
ja toimintajärjestelmän muiden osien
vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana
ergonomian teoreettisia periaatteita,
tietoja ja menetelmiä ihmisen
hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän
tehokkuuden optimoimiseksi”. Mikäli
Suomessa haluttaisiin toimia kansainvälisen
määritelmän mukaisesti, tulisi
meidän pohtia, kuinka hyvin tämänhetkinen
72 Työterveyslääkäri 3 / 2021
ergonomiaosaamisemme
sopii tähän tarkoitukseen sekä miten
laajaa tulisi olla yksittäisen ergonomiaasiantuntijan
ammattitaito ja osaaminen.
Mikäli ergonomia-asiantuntija ei
pysty hahmottamaan toimintajärjestelmää
sekä sen osaprosesseja riittävän
syvällisesti, on mahdollista, että hyvääkin
tarkoittava kehittämistoiminta jää
näennäiseksi ja pahimmiltaan muuta
toimintajärjestelmää hankaloittavaksi
osaoptimoinniksi.
Työterveyshuollon rooli
ergonomiassa
Uskallamme pitkäaikaisina ergonomiatoimijoina
ja -tutkijoina väittää, ettei
suomalaisilla työpaikoilla juurikaan ole
edellä kuvatun kaltaista kokonaisvaltaiseen
kehittämiseen pyrkivää organisatorisen
ergonomian syväosaamista tai
tuotteistettuja palveluita, vaan yritykset
hankkivat ergonomian kehittämisen
tarpeisiinsa erilaisia ohjauksen ja neuvonnan
palveluita erityisesti työterveyshuolloista.
Koska työterveyshuoltojärjestelmällä
on erinomainen näköalapaikka
seurata, arvioida, toteuttaa ja
ylläpitää suomalaisen työikäisen väestön
terveyttä ja työkykyä, ergonomiaajattelun
monipuolistaminen tuottaisi
hyötyjä molemmin puolin.
Suomalaisten työterveyshuoltojen
ergonomiapalveluista voi tehdä päätelmiä
tutustumalla niitä tuottavien
tahojen palveluvalikoimaan ja sen rajallisuuteen
verkkosivujen kautta. Pääsääntöisesti
ergonomia tuodaan esille
muita työterveyshuollon palveluita täydentävänä,
työfysioterapeuttien toteuttamana
osa-alueena, jonka ensisijaisena
tavoitteena on ergonomiaselvitysten ja
-ohjauksen kautta työntekijän fyysisen
työ- ja toimintakyvyn arvioiminen sekä
kehittäminen yksittäisiin työpisteisiin
tai töihin liittyvien tarkastusten avulla.
Haluamme herättää keskustelua
siitä, kuinka suomalainen ergonomiaosaaminen
on lakien tulkinnan sekä
kysynnän ja tarjonnan kapeuden myötä
muuttunut tarpeettoman suppeaksi.
Suomalaista työterveyshuoltolainsäädäntöä
sekä -ohjeistuksia tarkastelemalla
voimme osaltamme päätyä johtopäätöksiin,
jotka tukevat näkemystämme
ergonomian kapea-alaisesta ymmärryksestä
Suomessa. Työterveyshuoltolaissa
sekä valtioneuvoston asetuksessa
hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä
ergonomia nostetaan esille vain hyvin
suppeasti määriteltäessä työterveyshuollon
asiantuntijan pätevyyttä. Niiden
mukaan työterveyshuollon asiantuntijalla
tarkoitetaan henkilöitä, joilla on
fysioterapeutin tai psykologin pätevyys
ja riittävät tiedot työterveyshuollosta
taikka työhygienian, ergonomian,
teknisen tai muun vastaavan alan koulutus.
Riittäviksi tiedoiksi työterveyshuollosta
katsotaan vähintään kahden
opintopisteen laajuinen työterveyshuollon
koulutus. Haastamme suomalaisia
työterveystoimijoita yhdessä pohtimaan,
kuinka riittävää nykyisenkaltainen
ergonomiakoulutuksemme on, kun
otetaan huomioon edellä kuvaamamme
ergonomian moninaisuus.
Mitä on ergonomiaasiantuntijuus
Suomessa?
Ergonomia-asiantuntijan osaamisen
tulisi olla huomattavasti nykyistä laaja
alaisempaa. Näkemyksemme mukaan
ergonomia-asiantuntijan tulisi
pystyä paljon nykyistä syvällisemmin
tukemaan suunnittelutieteen keinoin
työpaikoilla tapahtuvaa kehittämistä.
Ergonomia-asiantuntijalla tulisi olla
nykyistä parempi osaaminen ja kyky
löytää, yhdistää ja johtaa kokonaisval-
Ergonomiaa voidaan
jaotella fyysiseen,
kognitiiviseen ja
organisatoriseen
ergonomiaan tai
mikro- ja makroergonomiaan.’’