Kuva 3 a ja b. Eteislepatus.
a) 55-vuotiaalla potilaalla ”läpätystä” kesken työpäivän. Työterveyslääkäri lähetti päivystykseen. Sydänfilmissä nähdään tyyppilepatus.
Aloitettiin beetasalpaaja hidastamaan sykettä sekä ohennehoito, koska kesto oli epävarma. Kuukauden kuluttua tehdyn kardioversion
jälkeen lepatus uusi.
Kuvassa (3 b) hoitokatetrilla tehdään linja trikuspidaaliläppärenkaasta alaonttolaskimoon. Lepatus ei ole uusinut.
Tukosvaaran suhteen ei riskipisteitä. Ohennelääke lopetettiin kolmen kuukauden kuluttua.
TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8 63
30-vuotiailla sen esiintyminen on melko
harvinaista. Jos eteisvärinä uusii estolääkityksestä
huolimatta, viimeistään kolmannen
rytminsiirron yhteydessä tulee
tehdä hoitolinjaus. Potilaan oireisuus,
mielipide, taustasairaudet ja vasemman
eteisen koko vaikuttavat hoitoratkaisuun.
Oireen vaikeusasteen arvioinnissa
käytetään EHRA (European Heart
Rhythm Association) I-IV -luokitusta.
Katetrihoidon ”maali” on saada oireet
pois, joten valtaosa potilaista on III-IVoireisia
(Taulukko 3). Siksi on tärkeää,
että toimenpide ja siihen liittyvät haittatapahtumat
(4–5 %) selostetaan potilaalle
tarkasti ennakkoon. Eteisvärinän
katetrihoitoon tulevalla painoindeksi
tulee olla alle 35 kg/m².
Kohtauksittaisen eteisvärinän hoitotulokset
ovat parhaat. Kolme kuukautta
katetrihoidosta noin 70 prosenttia po-
Kuva 3 a
Kuva 3 b
Kuva 4. VES.
48-vuotias perusterve oireinen potilas, jolla Holterissa noin 26 500 yhdenmuotoista kammiolisälyöntiä. Sydänfilmissä V1 kytkennässä
se on vasemman haarakatkoksen mutoinen (LBBB). Beetasalpaaja lisäsi oireita. Paikantui oikean kammion ulosvirtauskanavaan.
Onnistuneen katetrihoidon jälkeen Holterissa oli 46 kammiolisälyöntiä. Kontrolleja ei enää tarvita.