Presenteismin tulisi jopa lisääntyä,
kun osatyökykyisten potentiaali
hyödynnetään työelämässä.’’
Kuva 1. Työelämäosallisuus, työkyky ja tuottavuus teoreettisella käyrällä.
heikentää työkykyä. Presenteismi määritellään
joko kroonisten tautien aiheuttamien
tuottavuusmenetysten tai sen
terveysvaikutusten kautta. Presenteismin
tuottavuusmenetykset arvioidaan usein
korkeiksi, jolloin looginen johtopäätös
on, että sitä pitäisi vähentää. Oleellista
kuitenkin on, että presenteismin mittaamisessa
ei keskitytä yksinomaan sen
vähentämiseen, vaan erilaisten osatyökykyisyyttä
tukevien ratkaisujen kuten
osasairauspäivärahan, osatyökyvyttömyyseläkkeen,
työkokeilujen tai työn
muokkauksen kaltaisten työhön osallistumista
tukevien keinojen lisäämiseen.
Eli presenteismiä pitäisi jopa lisätä, mutta
36 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8
kansantaloudellisesti oleellista on, että
lisäys tulee työhön osallistumattomuuden
vähentymisestä ja osatyökykyisten
potentiaalin hyödyntämisestä, ei työkyvyn
vähentymisestä.
Jokainen henkilö liikkuu elämänsä
aikana työelämäosallisuuden, työkyvyn
ja tuottavuuden janalla ja kulku voi tapahtua
molempiin suuntiin. Eli samalla,
kun kuva voidaan ymmärtää erilaisten
ryhmien suhteellisina osuuksina työikäisestä
väestöstä, se voidaan ymmärtää
myös yksilöiden erilaisina työelämäpolkuina.
Kuvaa voidaan siis tulkita myös
henkilön työvuosina työuran aikana.
Haasteena on, miten mitata kuvan
osoittamaa kokonaisuutta. Tavoitteena
tulisi olla tuottavien työtuntien lisääntyminen.
Yhteen osa-alueeseen, kuten sairauspoissaoloihin,
keskittyvä tarkastelu
voi antaa vinoutuneen kuvan kokonaisuudesta.
Esimerkiksi taloudellisen taantuman
aikana sairauspoissaolot usein
vähenevät, mutta presenteismi lisääntyy,
koska heikomman terveyden omaavat
eivät uskalla olla poissa. Tutkimuksissa
pitääkin tulevaisuudessa huomioida yhtäaikaisesti
erilaisten vasteiden, eli työttömyyden,
erilaisten eläkeratkaisujen,
erilaisten sairauspäiväraharatkaisujen ja
työssäkäynnin, toisiinsa sidoksissa oleva
suhde.