Sydänfilmin huolellinen tarkastelu, sydämen
auskultaatio sekä perusverikokeet riittävät usein.”
TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8 61
tiheälyöntisyyden ja eteisvärinän esillesaamisessa,
mutta artefaktat heikentävät
vielä niiden luotettavuutta.
Rasituskoe on tarpeen erityisesti
kammiolisälyöntien käyttäytymisen arvioinnissa.
Hyvänlaatuisessa kammiolisälyöntisyydessä
ne häviävät tyypillisesti
tietyllä syketasolla palatakseen jälleen
lepovaiheessa. Rasituskoe antaa tärkeää
tietoa myös kammiolisälyönnin muodosta,
jos se ei ole tullut esiin tavanomaisessa
sydänfilmissä. (2)
RYTMIHÄIRIÖIDEN HOITO
Tiheälyöntisyys pysähtyy usein ”kotikonsteilla”,
kuten pidättämällä tai vetämällä
syvään henkeä. Myös kylmän veden
juominen tai kasvojen upottaminen
hetkeksi kylmään veteen samoin kuin
jommankumman kaulavaltimon hetkellinen
painaminen voi pysäyttää tykytyksen.
LÄÄKEHOITO
Hoito suunnataan ensin rytmihäiriöitä
aiheuttavien sairauksien, kuten verenpaineen,
kilpirauhasen toimintahäiriöiden,
läppävian, sepelvaltimotaudin ja
keuhkosairauden hoitoon. Beetasalpaaja
on ensisijainen lääke. Tervesydämisellä
vagaalisessa eteisvärinässä se voi lisätä
rytmihäiriökohtauksia, jolloin kalsiumsalpaaja
sopii paremmin.
Varsinaisten rytmihäiriötä estävien
lääkkeiden aloituksen arvioi erikoislääkäri
tehtyään ensin sydämen kaikukuvauksen.
Niiden (IC-ryhmä: flekainidi, ja
propafenoni, III-ryhmä: sotaloli, amiodaroni,
dronedaroni) vaikutusmekanismit
ja vasta-aiheet tulee tuntea. Jos QRSkompleksi
levenee 30 prosenttia lähtötilanteeseen
verrattuna tai ilmestyy haarakatkos,
hoito lopetetaan välittömästi. (3)
KATETRIHOITO (KATETRIABLAATIO)
Merkittävä osa rytmihäiriöistä soveltuu
rytmihäiriön parantavaan katetriablaatiohoitoon.
Toimenpide selostetaan
potilaalle tarkasti ennakkoon, ja potilas
päättää viime kädessä, haluaako hän sitä.
Katetrihoitoon liittyvä pieni riski on
kerrottava potilaalle, koska valtaosa rytmihäiriöistä
on hyvänlaatuisia. Rytmihäiriön
tyyppi vaikuttaa hoitotulokseen,
ja katetrihoidon jälkeen useimmilla lääkitys
voidaan lopettaa tai ainakin vähentää
sitä.
SUPRAVENTRIKULAARINEN
TAKYKARDIA (SVT)
Supraventrikulaarinen takykardia on
yleisin tiheälyöntisyys. Sitä esiintyy
kaikenikäisillä, vauvasta vaariin. Se perustuu
kaksijakoiseen eteiskammiosolmukkeeseen
(AVNRT, atrioventricular
node re-entry tachykardia) ja on synnynnäinen,
mutta ei perinnöllinen. Syke
on noin 140–200 minuutissa. Takykardiadokumentista
syntytapa voidaan
päätellä lähes aina. Beetasalpaaja auttaa
usein. Jos oireet ovat hankalat, lääkkeestä
on sivuvaikutuksia tai potilas ei halua
lääkitystä, tämä sopii rytmihäiriön parantavaan
katetrihoitoon. Katetrihoidon
jälkeen tiheälyöntisyys uusii vain harvoin.
(Kuva 1.)
WPW-OIREYHTYMÄ
Terveystarkastuksessa voidaan havaita
sattumalta leveä QRS-heilahdus, deltaaalto,
jolloin impulssi kulkee eteisestä
kammioon normaalin reitin lisäksi oikorataa
myöten. Se on synnynnäinen
ja altistaa tiheälyöntisyydelle. Kun päivystyksessä
tiheälyöntisyys on saatu
adenosiinilla pysähtymään, todetaankin
delta-aalto. Tiheälyöntisyys voi altistaa
eteisvärinään, jolloin eteiset voivat supistella
jopa 300 kertaa minuutista. Jos
oikorata on ”liukas”, eteisten supistelu
etenee sellaisenaan kammioon ja voi
johtaa kammiovärinän kautta sydänpysähdykseen.
Tämän takia kaikki WPW-potilaat,
myös oireettomat, tulee lähettää elektrofysiologiseen
tutkimukseen. Jos oikorata
osoittautuu nopeaksi, katetrihoito tehdään
myös oireettomille.
Joskus sydänfilmin QRS-kompleksi
voi muistuttaa delta-aaltoa. Tällöin kannattaa
sydänfilmi lähettää kardiologille
arvioitavaksi. Adenosiinitestillä WPW