tyvien sairauksien tunnistaminen, ehkäisy
ja eliminointi, työkyvyttömyyden
väheneminen ja aktiivisten työvuosien
maksimointi sekä työelämän lukuisat
laatumittarit käyvät työterveyshuollon
vaikuttavuuden mittareista. Suomi on
1970-luvun työsuojelureformin jälkeen
kyennyt alentamaan kuolemaan johtaneiden
työtapaturmien tiheyttä yli 85
prosenttia ja on tapaturmien ehkäisyssä
tällä hetkellä EU-maista viidennellä sijalla
– ja mahdollisesti vielä paremmallakin,
jos tilastointikäytäntöjen erot ja
kattavuus otetaan huomioon. Edellä
ovat Malta, Luxemburg, Yhdistynyt
kuningaskunta ja Alankomaat. Ammattitaudit
todetaan meillä kohtalaisen
hyvin, lukuisia perinteisiä ammattitauteja
on kyetty kokonaan eliminoimaan,
palvelujärjestelmän kattavuus on maailman
kärkimaiden joukossa ja palvelujen
sisältö laaja-alaista ja modernia. Palveluja
toteuttaa pätevä henkilöstö, jonka
koulutus on hyvin järjestetty. Rahoituskin
on järjestetty kestävälle pohjalle ja
sisältää edelleen kannustimet työnantajalle.
Näin ollen voi todeta, että edellä
kuvatut työterveyshuoltolain säätämisen
tavoitteet ovat hyvin toteutuneet, ehkä
paikoin ylittyneetkin.
TULEVAISUUDEN HAASTEITA
Työterveyshuoltomme uusina haasteina
ovat työelämän nopea rakennemuutos,
globalisaatio ja kansainvälistyminen sekä
yritysten, työelämän ja työsuhteiden
pilkkoutuminen. Haasteita luovat myös
24 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8
uudet terveysvaarat ja riskit uusien aineiden
(esim. nanomateriaalit) ja tekniikoiden
(ei vähiten ICT) käyttöönotossa ja
käytössä, uudet työaikajärjestelyt, työvoimarakenteen
kasvava heterogeenisuus
ja ikääntyvät ja osatyökykyiset työntekijät
sekä koko terveyspalvelujärjestelmän
mittavat rakenneuudistukset.
Haasteena on myös työterveyshuoltolain
laatimisvaiheessa vallinnut terveydenhuollollisen
eetoksen mureneminen
kaupallistuvan työterveyshuollon puristuksissa.
Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia
työterveyshenkilöstön ammatilliselle
riippumattomuudelle, jota turvataan
parhaiten lainsäädännöllä mutta myös
korkean ammattitaidon ja kompetenssin
jatkuvan kehittämisen ja uudistamisen
sekä ammattiryhmien eettisten ohjeiden
avulla. Myös asiantuntijajärjestöjen jäsenilleen
tarjoama koulutus, tiedotus ja
vertaistuki ovat näiden tavoitteiden saavuttamisessa
tärkeällä sijalla.
Työterveyshuoltolain ja sen pohjalta
syntyneen hyvän työterveyshuoltokäytännön
voi varauksetta väittää vaikuttaneen
suomalaisen hyvän työn perinteen
säilymiseen ja jatkumiseen sekä
vahvan terveys- ja turvallisuuslähtöisen
kulttuurin kehittymiseen. Suomen kestävän
kehityksen kannalta terve ja työkykyinen
työvoima tarvitsee edelleen hyvin
toimivaa työterveyshuoltoa, joka kattaa
kaikki työpaikat ja työelämään osallistuvat
työntekijät, yrittäjät ja myös työelämästä
tilapäisesti poissa olevat työttömät
ja muut työvoimareservit.