na 1962. Kuusi ehdotti erityisten sosiaali
ja terveyspoliittisten toimien kohdistamista
työikäisiin, varsinkin miehiin.
Samalla tulisi kohentaa työoloja. Tämä
laajaan tutkimusaineistoon perustuva
teos oli pohjana useammalle sosiaalipoliittiselle
uudistukselle, joita Kuusi itsekin
sosiaaliministerinä toimiessaan toimeenpani.
Suomen työterveyshuoltolain
synty pohjasi myös Kuusen ajatteluun.
Työterveyshuollosta säätäminen lailla oli
pitkähkön prosessin tulos, ja sitä pohtivat
useat komiteat ja työryhmät. Ensin
tarvittavat pykälät yritettiin sisällyttää
uudistettavana olleeseen työsuojelulainsäädäntöön,
mutta se ei kantanut sen
paremmin poliittisesti kuin teknisestikään.
Päädyttiin laatimaan erillinen työterveyshuoltolaki,
jollaiselle ei missään
muussa maassa ollut esikuvaa. Keskeisin
aloitteentekijä ja vaikuttaja lain syntyyn
hallituksessa oli sosiaali- ja terveysministeri
Pirkko Työläjärvi. Lain valmisteluun
osallistuivat niin työmarkkinajärjestöt
kuin alan asiantuntijajärjestötkin, etenkin
STLY sekä Työterveyslaitos. Laista
muodostui välittömästi vuodesta 1978
alkaen työterveyshuollon vahva kehittämisimpulssi,
joka vaikutti asteittain
laajeten kaikilla Suomen työpaikoilla. Se
oli kiistatta työterveyshuoltomme merkittävin
kehitysloikka tähän mennessä ja
laatuaan maailman edistyksellisin, se herätti
paljon kansainvälistäkin huomiota.
Lain keskeisimmät tavoitteet olivat
työterveyshuoltoon liittyvien työnantajan
ja työntekijän velvoitteiden ja oikeuksien
22 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8
säätely, palvelujen kattavuuden
varmistaminen kaikille, sisällön kehittäminen
niin sanotuksi laajalaiseksi työterveyshuolloksi,
henkilöstövoimavarojen
määrän ja pätevyyden varmistaminen,
rahoituksen ja korvausjärjestelmän rakentaminen
sekä valvonnan järjestäminen.
Lailla säädettiin työterveyshuollon
palvelujen järjestäminen niin yksityisen
kuin julkisenkin sektorin työnantajan
velvollisuudeksi ja hänen kustannuksellaan
kaikille työntekijöille riippumatta
toimialasta, ammatista, työsuhteen laadusta,
työpaikan koosta tai sijaintipaikasta.
Kun monissa muissa maissa velvoitetta
oli rajattu muun muassa vain suuriin
yrityksiin ja vain yksityiselle sektorille
(varsin usein yli 500 työntekijään), Suomessa
velvoite ulottui jokaiseen, aina
yhden palkatun työntekijän yritykseen
saakka. Lisäksi omaa työtään tekeville
ja itsenäisille yrittäjille säädettiin oikeus
saada työterveyshuoltopalvelut halutessaan
kunnallisilta terveyskeskuksilta.
Työterveyshuollon laaja-alainen palvelujen
sisältö kattoi työperäisten terveyshaittojen
ja -vaarojen tunnistamisen,
riskin arvioinnin ja ennaltaehkäisyn,
työntekijän terveyden suojelun, terveyden
ja työkyvyn edistämisen, sairaanhoidon,
mukaan lukien ammattitautien
diagnosointi ja ehkäisy, ensiavun sekä
kuntoutukseen ohjaamisen. Sittemmin
sisältöä on edelleen laajennettu, 1990-luvun
alusta työkykyä edistäviin ja ylläpitäviin
toimintoihin, ikääntyvän työntekijän
työterveysongelmien huomioimiseen
ja 2000-luvulla osatyökykyisten työhön
integroimisen edistämiseen.
Kustannusten hallitsemiseksi ja samalla
sisällön ohjaamiseksi työterveyshuoltolain
ja asetuksen edellyttämällä
tavalla luotiin Kelan hallinnoiman,
mutta työelämän itsensä kustantama
korvausjärjestelmä, josta muodostui samalla
työnantajalle kannustin. Aluksi
työnantaja maksoi sairausvakuutusmaksun
yhteydessä työterveyshuoltomaksun.
Sittemmin työterveyshuollon korvaukset
on vuodesta 2006 lähtien rahoitettu
työtulovakuutuksen kautta. Työterveyshuoltolaki
kohotti Suomen työterveyshuollon
kattavuuden ja tason kansainväliseen
kärkeen: kattavuus kehittyi yli
90 prosenttiin palkansaajista ja yli 50
prosenttiin yrittäjistä, maatalousyrittäjät
etunenässä. Uudistukseen liitettiin myös
työterveyshuoltohenkilöstön koulutus,
muun muassa lääkäreiden uuden työterveyshuoltospesialiteetin
luominen ja
työterveyshoitajien erikoistumiskoulutus.
Lisäksi koulutettiin työfysioterapeutit
(ergonomeiksi), työterveyspsykologit ja
työhygieenikot.
Palvelujen sisältö toteutui lainsäädännön
edellyttämällä tavalla, ja kustannukset
säilyivät hyvin hallinnassa. Sisältöä on
sittemmin edelleen kehitetty liittämällä
asetukseen ja korvattavuuskriteereihin
muun muassa hyvän työterveyshuoltokäytännön
noudattaminen ja työkykyä
ylläpitävien toimintojen toteuttaminen,
työkyvyttömyyden varhainen ehkäisy se