
 
		Sairausajan palkallisuuden varsinainen  
 tulkintaoikeus on vain sen solmineilla  
 tahoilla eli työntekijä- ja työnantajaliitoilla.’’ 
 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I   4   /   2 0 1 8     17 
 tuntemusta.  Sairausajan  palkallisuuden  
 varsinainen  tulkintaoikeus  onkin  vain  
 sen solmineilla tahoilla eli työntekijä- ja  
 työnantajaliitoilla. 
 Työntekijä  voi  jäädä  vaille  sairausajan  
 palkkaa, vaikka hän lääkärintodistuksen  
 mukaan  on  työkyvytön.  Lähtökohta  
 sairausajan  palkallisuudelle  on,  
 että työntekijä on sairauden vuoksi työkyvytön. 
   Jos  lääkärintodistuksessa  mainitaan  
 työkyvyttömyyden  aiheuttajana  
 vain oire tai toimenpide, voi sairausajan  
 palkka  jäädä  saamatta.  Tällaiset  tilanteet  
 ovat hankalia myös sen vuoksi, että  
 työntekijä  huomaa  sairausajan  palkan  
 puuttumisen  jälkikäteen  vasta  seuraavassa  
 palkanmaksussa,  jolloin  lääkärin  
 luo on hankalampaa enää palata.   
 Joskus työnantaja haluaa tulkita lääkärin  
 tekemää diagnoosia. Tällaisia ovat  
 esimerkiksi  erilaiset  akuutiksi  todetut  
 reaktiot  tai  sairaudet.  Työnantaja  voi  
 esimerkiksi lääkärintodistuksesta poiketen  
 esittää, että reaktio voi olla akuutti  
 vain  tietyn  ajan.  Lääkäri  on  kuitenkin  
 diagnoosin  tehdessään  nimenomaisesti  
 todennut ja todistukseen kirjannut työkyvyttömyysajan  
 pituuden.  
 Aika ajoin tulee esille tilanteita, jossa  
 pääsyä  työterveyshuoltoon  pyritään  
 rajaamaan  ja  valvomaan.  Työnantajan  
 edustaja haluaa tehdä ensin oman terveysarviointinsa  
 ennen  kuin  työntekijä  saa  
 varata ajan lääkärille. Tällöin työnantaja  
 on väärässä roolissa: lääkärin tehtävä  
 on arvioida työntekijän terveydentila, ja  
 sinne tulee työntekijällä aina olla oikeus  
 hakeutua. 
 Työntekijän  sairausajan  palkka  voidaan  
 yrittää  evätä,  koska  hän  ei  ole  
 käynyt  työterveyshuollon  lääkärin  vastaanotolla. 
  Jokaisen laillistetun lääkärin  
 todistus  on  riittävä  osoitus  työkyvyttömyydestä. 
   Ensisijaisesti  tulee  toki  aina  
 kääntyä  työterveyshuolloin  puoleen,  
 mutta  joissain  tilanteissa  lähempänä  
 oleva muu lääkärikin on järkevä ratkaisu. 
 Työehtosopimuksissa  on  tällaisen  
 varalle  myös  määräykset,  joissa  työnantajalla  
 on  oikeus  kustannuksellaan  
 osoittaa  työntekijä  työterveyshuollon  
 tarjoaman  lääkärin  vastaanotolle.  Ohjeemme  
 näissä  tilanteissa  on,  että  tällaiseen  
 työntekijä  on  velvoitettu  menemään  
 ja  se  on  viime  kädessä  hänenkin  
 etunsa.  
 TERVEYSNEUVOTTELU 
 Työkyvyn alentuessa tai pidempien sairaslomien  
 yhteydessä  niin  sanottu  kolmikantaneuvottelu  
 on erinomainen keino  
 tarkastella  työntekijän  jaksamista  ja  
 mahdollista työn muokkaamista.  
 Kun tällaisessa tilaisuudessa sovitaan  
 työtuntien alentamisesta, tulee se tehdä  
 määräaikaisena  ja  perusteena  olla  työn  
 keventäminen  terveydellisistä  syistä.  
 Tällöin työntekijä saa vähentyneen palkan  
 kompensaationa  Kelan  maksaman  
 osasairauspäivärahan.  
 Joskus työnantaja ja työntekijä ovat  
 pelkästään  sopineet  työtuntien  alentamisesta. 
   Työntekijän  sittemmin  haettua  
 soviteltua työttömyyspäivärahaa on  
 hänelle  seurannut  karenssi,  koska  on  
 itse sopinut työsuhteen osa-aikaistamisesta. 
   
 Kolmikantaneuvottelussa  työterveyshuollon  
 ammattilaiset  voivat  ohjeistaa  
 osapuolia  keventämisestä  sopimiseen  
 ja osasairauspäivärahan hakemiseen, 
   koska  kaikille  työnantajille  tällainen  
 mahdollisuus ei ole välttämättä ole  
 tiedossa.  
 VUOKRATYÖNTEKIJÄT 
 Sairausajan palkallisuuden suhteen heikoimmassa  
 asemessa  näyttäisivät  olevan  
 vuokratyöntekijät,  joilta  saatetaan  
 pidättää  sairausajan  palkka  mitä  erilaisimmilla  
 syillä.  Näin  vaikka  lääkärin  
 antama työkyvyttömyystodistus sisältää  
 maininnan  työkyvyttömyyden  kestosta  
 ja sairausdiagnoosin.  
 Vuokratyöntekijöiden  työhyvin-