
 
		Erityisesti elokuvan tuotantovaiheen olosuhteita  
 ei oltu arvioitu työpaikkaselvityksiä tehtäessä.’’ 
 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I   4   /   2 0 1 8     47 
 terveydelleen haittaa tai vaaraa. 
 Epäasiallisen  kohtelun ja käyttäytymisen  
 eri muodot tulee tunnistaa työelämässä. 
  Niiden kirjo on laaja, ja kuviossa  
 1 kuvataan kokonaisuutta.  
 OTT  Jaana Paanetojan selvityksessä  
 tuli ilmi, että kaikkia työlakien velvoitteita  
 ei välttämättä tunnisteta. Myös  
 työnantajien ja työterveyshuollon yhteistyö  
 vaatii tehostamista. Lisäksi esille tuli  
 rakenteellisia tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta  
 erilaisen epäasiallisen kohtelun  
 ilmenemiseen.  
 Paanetoja selvitti muun muassa työterveyshuoltolain  
 mukaisten  velvoitteiden  
 täyttämistä elokuvien tuotantoyhtiöissä  
 kyselyllä, jonka mukaan 65 prosentilla  
 vastaajista oli kirjallinen työterveyshuoltolain  
 mukainen  toimintasuunnitelma,  
 mutta vain 29 prosentilla oli tehty työterveyshuollon  
 työpaikkaselvitys. Jo pelkästään  
 tämä viittaa siihen, että työterveyshuoltolain  
 velvoitteiden tunnistamisessa  
 ja  osittain  niiden  noudattamisessa  on  
 puutteita. 
 Selvitysraportissa tarjotaan alalle runsaasti  
 työkaluja toiminnan kehittämiseksi  
 ja parantamiseksi, esimerkiksi koulutusta,  
 olemassa olevien ohjeiden ja mallien täsmentämistä  
 sekä valta- ja vastuusuhteiden  
 tarkentamista. Toiminnan kehittäminen  
 ei onnistu, ellei luoda eri toimijoiden  
 kesken yhteistyössä prosesseja ja toimintamalleja. 
   Työterveyshuollon  asiantuntijoilla  
 on mahdollisuus vaikuttaa alan  
 toimintatapoihin. 
 TYÖTERVEYSHUOLLON TOIMINTA 
 Työterveyshuolloissa tuotetaan myös toimialakohtaisia  
 palveluja. Mikäli kunkin  
 toimialan  erityispiirteitä  ei  tunneta,  voi  
 perusprosessien  (toimintasuunnitelmaneuvottelu, 
   työpaikkaselvitys,  terveystarkastukset  
 ja työkyvyn johtamisen toimintamallit) 
   tuottaminen  jäädä  yksittäisiksi  
 suoritteiksi, jolloin ne eivät palvele  
 todellisia tarpeita ja eivät anna lisäarvoa.  
 Tällöin ei synny luottamusta työterveysyhteistyön  
 pohjalle, mikä saattaa haitata  
 arkaluonteisten tilanteiden, kuten häirinnän, 
  selvittelyä. Palveluntuottajien tulee  
 ratkaista, millä tavoin työterveyden asiantuntijat  
 voivat saavuttaa riittävän toimialatuntemuksen  
 ja olisiko heidän ehkä  
 syytä erikoistua tietyille toimialoille.  
 Selvityksen  mukaan työterveyshuollon  
 olisi  hyvä  tutustua  konkreettisesti  
 elokuvatuotannon ja teatterityön olosuhteisiin, 
   ensisijaisesti  työpaikkaselvityksin. 
   Tämän lisäksi voisi olla tarkoituksenmukaista  
 järjestää tuotantoyhtiöiden,  
 teattereiden,  työterveyshuoltopalvelujen  
 tarjoajien ja yhdistysten, kuten Suomen  
 työterveyslääkäriyhdistysten paikallisosastojen  
 yhteistyönä, jolloin lisäämme toimialakohtaista  
 osaamista yleisesti työterveyshuollossa. 
 Vaikka  jokaisen työnantajan on järjestettävä  
 ennaltaehkäisevä, lakisääteinen  
 työterveyshuolto,  ei  näin  välttämättä  
 kuitenkaan ole aina  toimittu.  Kysymys  
 lienee useimmiten siitä, että työterveyshuollon  
 järjestämisvelvollisuutta  ei  ole  
 tunnistettu (tiedon puute). Aikaisemman  
 selvityksen  mukaan  työterveyshuolto  
 on puuttunut erityisesti yrittäjiltä ja alle  
 10  henkilöä  työllistäviltä yrityksiltä (2).  
 Vuosina 2013–2014 Työterveyslaitoksella  
 toteutettiin Pienten yritysten ja yrittäjien  
 työterveyshuollon sisällön ja kattavuuden  
 kehittäminen -hanke, jossa vietiin käytäntöön  
 Pienten yritysten työterveyshuoltomalli  
 sekä tutkittiin sen toimeenpanon  
 vaikuttavuutta. Työterveyshuoltopalvelujen  
 kattavuus kehittyi myönteisesti tutkimusaikana  
 ja suhteellisesti eniten se parani  
 alle 10 henkilön yrityksissä. (2) 
 MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN? 
 Selvitystyössä  kävi  ilmi,  että  erityisesti  
 elokuvan tuotantovaiheen olosuhteita ei  
 oltu arvioitu työpaikkaselvityksiä tehtäessä, 
  jolloin toimialan erityispiirteet eivät  
 tulleet esille eivätkä työnantajat saaneet  
 työterveyshuollosta apua muun muassa  
 riskien ja vaarojen arviointiin. Nyt kun  
 erityisesti seksuaalinen häirintä on tullut  
 voimakkaasti esille, on syytä toimintasuunnitelmia  
 päivittäessä arvioida häirintää  
 riskinä ja vaarana. 
 Työterveyshuollon näkökulmasta ongelmana  
 voidaan pitää sitä, että häirintää  
 ja epäasiallista kohtelua koskevat tapaukset  
 voivat  tulla  esille  ja vaatia selvittelyä  
 vasta  henkilön  työsuhteen  päätyttyä.  
 Valtioneuvoston asetukseen terveystarkastuksista  
 erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa  
 töissä on työsuhteen päättyessä  
 4. §:n mukaisesti tehtävä lopputarkas-