työantajan tapaturmavastuusäädös kolme
vuotta ennen Tanskaa ja kuusi vuotta
ennen Ruotsia.
PERUSTUSLAKIIN TYÖVOIMAN
ERIKOINEN SUOJELU
Maamme itsenäistyessä työvoima alettiin
nähdä kansallisena pääomana, josta tuli
pitää hyvää huolta. Professori E. G. Palménin
lausuma työvoiman arvosta perustuslakia
säätävillä säätyvaltiopäivillä
kuvastaa tätä ajattelua: ”kansallista pääomaa,
jopa kalleinta kansallista pääomaa
on meidän työtä tekevän luokan ruumiillinen
ja aineellinen edistys.” Niinpä
Suomen ensimmäinen perustuslaki sääti
6. § 2. momentissa: ”Kansalaisten työvoima
on valtakunnan erikoisessa suojeluksessa.”
Kaikki versiot sen jälkeen ovat
säätäneet työvoiman suojelusta samassa
hengessä – niin myös nyt voimassa oleva
perustuslaki (18. §), vaikkakin konkreettisemmin:
”Jokaisella on oikeus lain
mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan
työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Julkisen vallan on huolehdittava
työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on
edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan
jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta
työllistävään koulutukseen säädetään
lailla. Ketään ei saa ilman lakiin
perustuvaa syytä erottaa työstä.” Itsenäisyyden
alusta saakka Suomen työsuojelulla
ja työterveyshuollollakin on ollut
perustuslain takaama perusta.
Työelämää, työturvallisuutta ja työterveyttä
koskevaa lainsäädäntöä kehitettiin
20 TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8
1920- ja 1930-luvuilla aktiivisesti
säätämällä ammattientarkastuslaki,
tapaturmavakuutuslaki, työsopimuslaki
ja ammattitautilaki. Työsuojelu ja työterveys
nähtiin myös tärkeinä tasa-arvon
toteuttamisen välineinä: jokaisen on voitava
hankkia elanto perheelleen, itselleen
ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin ja
turvallisuuteen vaarantamatta terveyttään
ja työkykyään työssä. Tämä tähtäsi
työperäisten riskien tasa-arvoistamiseen
vaaroja ja riskitekijöitä ehkäisemällä.
Naisten kasvava osallistuminen työelämään
toi mukaan naisten erityisen työsuojelun,
työaikojen, eräiden vaarallisten
töiden, kuten kaivostyön, kieltämisen
naisilta sekä raskauden, sikiön, lisääntymisterveyden
sekä imettävän äidin
suojelun työssä. Naisten ja nuorten työsuojelun
ja työterveyden kehittämisessä
Suomi on ollut maailman kärkimaiden
joukossa, esimerkiksi lisääntymisterveyden
suojelussa Tanskan kanssa ensimmäisenä
maailmassa. Myös työturvallisuus
ja työterveyslainsäädännön ja
-toimintojen kehittämisessä Suomi on
ollut hyvin mukana maailman johtavien
työsuojelu- ja työterveysmaiden,
Ruotsin, Englannin, Saksan, Tanskan
ja Norjan, rinnalla, useimmiten hiukan
jäljessä, mutta paikoin ja erityisesti työterveyshuollon
kohdalla edellä. Yleensä
muiden teollisuusmaiden kanssa samantahtisesti
on työsuojelulainsäädäntöä
ja siihen liittyviä valvontasäädöksiä sittemmin
uudistettu merkittävällä tavalla
25–30 vuoden välein työelämän kehitystä
vastaaviksi, viimeksi 2000-luvun alussa.
EU-jäsenyyden aikana synkronointi
koko EU:n kanssa on ollut vallitsevana
piirteenä.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu,
että se, mihin säädöksin sitoudutaan,
myös toteutetaan käytännössä. Näin ei
kaikkialla ole asianlaita: Maailman terveysjärjestö,
WHO, korostikin hiljattain
toimeenpanon merkitystä julkistaessaan
vuonna 2016 Terve työpaikka -kampanjansa
yhteydessä iskusanan Walk
the Talk: puheet teoiksi. Lainsäädännön
toimeenpano edellyttää paitsi poliittista
tahtoa, myös toimeenpanoon kykenevien
organisaatioiden ja infrastruktuurien
rakentamista sekä tarvittavien ja osaavien
henkilöstöresurssien kehittämistä.
Työelämän eri osapuolien myötävaikutus
ja osallistuminen ovat toimeenpanossa
tärkeitä. Tällä hetkellä yksi iskusana
on turvallisuuskulttuuri. Suomen
teollistumisen alkuvuosina 1920-luvulla
vuorineuvos Gösta Serlachiuksen Suomeen
tuoma työantajien Safety first
-liike ja samaan aikaan herännyt ammattiliittojen
valistus- ja työturvallisuustoiminta
olivat alan varhaisia turvallisuuskulttuuriliikkeitä
Suomessa.
1970-LUVUSTA SUURTEN
UUDISTUSTEN VUOSIKYMMEN
Johtavissa teollisuusmaissa, Britanniassa,
USA:ssa ja Saksassa, toteutettiin 1970-luvun
alkupuolella suuret työsuojelulainsäädännön
uudistukset. Pohjoismaissa
käynnistetiin samaan aikaan niin sanot