Suomen työterveyshuoltolakia on
käytetty mallina monissa maissa ja
myös kansainvälisissä järjestöissä.’’
TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 4 / 2 0 1 8 23
kä työhönpaluun ja osatyökykyisten työhön
integroitumisen tukeminen.
Suomen työterveyshuoltolainsäädännön
määrittelemä sisältö täyttää
hyvin sekä Kansainvälisen työjärjestö
ILOn työterveyshuoltosopimuksen no.
161, että WHO:n suositusten vaatimukset.
Suomi onkin ratifioinut ILOsopimuksen
toisena maana Ruotsin
jälkeen. Suomen työterveyshuoltolakia
on käytetty mallina monissa maissa ja
myös kansainvälisissä järjestöissä. ILOn
työterveyshuoltosopimus no. 161, joka
on osa kansainvälistä työlainsäädäntöä,
luonnosteltiin paljolti Suomen työterveyshuoltolain
periaatteita noudattaen.
WHO:n työterveyshuoltostrategiat ja
ohjeet ovat myös saaneet paljolti virikkeitä
Suomen työterveyshuollosta ja
muun muassa kaikkien YK-järjestöjen
henkilöstöjen työterveyshuolto seuraa
paljolti Suomen mallia. Valitettavasti
EU-direktiiveistä ei Suomen työterveyshuollon
kehittämisessä ole ollut apua:
Suomi on pariin otteeseen esittänyt työterveyshuoltodirektiivin
antamista, mutta
se ei ole saanut kaikkien jäsenmaiden
kannatusta.
TURVALLISUUS- JA TERVEYSKULTTUURIN
KEHITTYMINEN
Lainsäädännön uudistuksilla on ollut
edellytyksensä ja yhteytensä turvallisuus-
ja terveyskulttuurin kehitykseen. Työterveyshuoltolain
säätäminen osui aikaan,
jolloin koko terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmää
alettiin muuttaa sairaaloihin
ja laitoksiin nojautuvasta institutionaalisesta
järjestelmästä avohoitopainotteiseen
ja ennaltaehkäisevään suuntaan
(vrt. kansanterveyslaki 1972). Samaan
aikaan alettiin työelämässä luopua sitkeästi
eläneestä ”huolimattoman ja juopon
työntekijän syyllistämisfilosofiasta”,
ja asteittain tapaturmat alettiin nähdä
ensin työympäristöriskeistä johtuvina
ja myöhemmin turvallisuusjohtamisen
epäonnistumisina. Nyttemmin työturvallisuus
ja -terveys nähdään yrityksen ja
työorganisaation keskeisinä strategisina
resursseina.
Työturvallisuuspiireissä, osittain turvallisuustekniikan
ja vakuutusmatemaatikkojen
keskuudesta, korostettiin, että
tehtiin miten paljon tahansa turvallisuuden
eteen, tavallaan luonnonlakien määräämänä
jäljelle jää aina tietty ”jäännösriski”,
jota ei kustannusten kohtuuttoman
kasvun vuoksi kannata yrittää poistaa.
Tämä teoria kaatui lopulta kahdesta
syystä: lukuisat varsin riskialtteilla aloilla
työskentelevät yritykset kykenivät yllättäen
työskentelemään pitkiä aikoja, kuukausia,
jopa vuosia ilman ainuttakaan
tapaturmaa. Loistavana esimerkkinä
käy aikanaan Euroopan suurin 70 000
alihankkijayrityksen rakennushanke,
Lontoon olympiapuistojen rakentaminen,
jossa ennalta asettetujen tavoitteiden
mukaan ei tapahtunut yhtään
kuolemaan johtavaa tapaturmaa eikä
syntynyt yhtään vakavaa ammattitautia
(järjestelytomikunnan puheenjohtajana
toimi kolleegamme, nelinkertainen
keskimatkojen kultamitalisti, sir, tri
Sebastian Coe). Toinen syy oli turvallisuustalouden
ja laskentamenetelmien
tutkimus, joka kykeni osoittamaan,
kuinka kannattavaa turvallisuustyö on
ja toisaalta kuinka kalliiksi tapaturmat ja
muut turvallisuushäiriöt tulevat. Työterveyslaitoksen
vuonna 1999 järjestämän
kansainvälisen kongressin innoittamana
meillä alkoi jälleen uusi, kansainvälisesti
katsoen radikaali Nolla tapaturmaa
-liike, joka nyt etenee ja laajenee
sisällöltään tapaturmien lisäksi kaikkien
työhön liittyvien riskien eliminoimiseen
alan keskeisimpien kansainvälisten järjestöjen
toimesta Vision Zero -nimellä.
Kulttuurimuutoksella on myös poliittiset
ulottuvuutensa: G7-maiden työministerit
perustivat vuonna 2015 Berliinin
kokouksessaan erillisen Vision Zero
-rahaston asian edistämiseksi. Vision
Zero oli myös syyskuussa 2017 Singaporessa
järjestetyn maailman työturvallisuuskongressin
pääteema.
OVATKO LAIN TAVOITTEET
TOTEUTUNEET?
Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, meillä
pelättiin, että työsuojelun taso tulee
alenemaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt,
kiitos EU-direktiivien niin sanotun
minimisäädösluonteen. Työsuojelun
toimivuuden perinteinen ja tärkein kriteeri
on työtapaturmatilasto. Työterveyshuollon
vaikuttavuusindikaattorit
ovat monimutkaisempia, mutta viime
kädessä ammattitautien ja työhön liit-