TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 1 / 2 0 2 0 77
Pekka Nykänen syntyi
12.9.1946 papin ja äidinkielen
opettajan perheeseen Valkealassa.
Tultuaan ylioppilaaksi
Kouvolassa 1965 Pekka aloitti opiskelut
Helsingin yliopistossa valmistuen lääketieteen
lisensiaatiksi 1974.
Pekan lääkärinura oli monipuolinen.
Hän työskenteli terveyskeskuslääkärinä
Anjalankoskella vuosina 1975–1980.
Johtavana terveyskeskuslääkärinä hän
toimi vuosina 1976–1980 ja valmistui
yleislääketieteen erikoislääkäriksi 1979.
Ajanjaksoon mahtui myös työskentelyä
Kuusankosken aluesairaalassa kirurgian
ja sisätautien osastoilla sekä apulaislääkärinä
Kotkan keskussairaalassa naistentautien
ja synnytysten osastolla.
Sydämeltään Pekka oli kuitenkin
tehtaanlääkäri ja työterveyslääkäri. Hän
teki pitkän uran A. Ahlström Oy:n
Karhulan tehtaiden työterveyslääkärinä
vuosina 1980–1993. Hän toimi myös
Sunila Oy:n 1985–1993 ja Luhta Oy:n
Haminan työterveyslääkärinä 1986–
1992. Pekka siirtyi Helsinkiin Pohjolayhtiöiden
vastaavaksi työterveyslääkäriksi
vuonna 1993 toimien siinä työssä aina
vuoteen 2002 saakka. Helsinkiin muuton
yhtenä keskeisenä syynä oli vaimo
Kirstin jo aiemmin tapahtunut muutto
töidensä vuoksi pääkaupunkiin.
Sosiaalisen luonteensa vuoksi Pekka
lähti hyvin nopeasti mukaan yhdistystoimintaan.
Hän toimi Kouvolan lääkäriyhdistyksessä
sihteerinä ja Kotkan seudun
Lääkäriyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.
Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen
hallituksessa hän
oli vuodesta 1991
vuoteen 2002 toimien
yhdistyksen
taloudenhoitajana
vuosina 1995–
2002. Pekka toimi
myös Suomen
teollisuuslääketieteen
edistämissäätiön
sihteerinä.
Sotilasarvoltaan Pekka oli Vänrikki.
Perhe, lapset ja lapsenlapset sekä koko
laaja suku olivat Pekalle tärkeitä. Hän
oli 7-lapsisen sisaruskatraan kolmanneksi
vanhin lapsi. Sisarukset saivat pappisperheen
kristillisten arvojen mukaisen
kasvatuksen vanhempiensa perustaman
ja johtaman Valkealan Opiston yhteisöllisessä
vaikutuspiirissä. Perheessä oli
hyvin armollinen, avarakatseinen ja rakastava
ilmapiiri, jonka myötä Pekasta
kuoriutui elämää ymmärtävä vahva oma
persoona. Yhteisissä sukujuhlissa on
keskusteltu paljon, musisoitu ja laulettu
sekä nautittu hyvistä ruuista ja juomista.
Juhlissa Pekan bravuuri oli tarjota
usein itse valmistamaansa snapsia, josta
huomaavaisena ihmisenä oli aina tarjolla
sekä ”damnvänlig” että ”herrvänlig”
vaihtoehdot.
Kesämökki Porvoon saaristossa oli
Pekan ja Kirstin silmäterä. Siellä Pekka
sai lukea ”hesarinsa” laiturilla rauhassa,
pääsi veneilemään ja kalastamaan sekä
tekemään esteetikkona yhtä rakasta lempipuuhaansa
– pihapiirin ja lähimetsän
siistinä pitämistä. Kilttinä ja lääkärinvalalle
uskollisena auttavaisena miehenä
Pekka toimi saaressa myös mielellään
saaristolääkärinä monille naapureille.
Kaikille ystäville Pekka oli kohtelias ja
huomaavainen ja toivoi kaikille aina hyvää.
Antiikkiesineiden keräily ja musiikin
kuuntelu muodostuivat elämän loppuvuosina
Pekalle entistä merkityksellisemmäksi,
koska terveydelliset rajoitteet
tulivat liikuntaharrastusten esteeksi. Viinitietous
kasvoi myös elämän myötä ja
Pekasta tulikin hyvä viinien asiantuntija
ja maistelija.
Pekkaa jäivät kaipaamaan lapset
Hanne ja Matti puolisoineen ja lapsineen
sekä sisarukset perheineen. Tämän
lisäksi Pekkaa tulee muistamaan laaja
kollega- ja ystäväpiiri. Pekka oli pidetty
kollega ja ystävä sekä erinomaista pöytäseuraa
illanistujaisissa, eikä hän ollut
koskaan se ensimmäinen, joka oli nukkumaan
lähdössä.
Mikko Nykänen, veli ja kollega
Tapio Ropponen, ystävä ja kollega
In memoriam
Pekka Nykänen
12.9.1946–24.12.2019