Kuva 1. Moppaussyklinaikaiset keskimääräiset olkavarren elevaatiokulmat (n=13) neljällä
kehoon suhteutetulla työvälineen korkeussäädöllä. Kuvassa vasemmalla ylemmän työkäden
elevaatiot ja oikealla alemman työkäden vastaavat nivelkulmat.
TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 1 / 2 0 2 0 69
deus medius, deltoideus anterior) sekä
kyynärvarren lihasten (ekstensor carpi
radialis ja brevis, flexor carpi ulnaris)
kuormittumiseen. Lihasten sähköinen
aktiivisuus analysoitiin EMG-aktiivisuuden
amplitudijakaumasta. Lisäksi tutkittavien
koettua kuormittumista arvioitiin
Category Ratio Scale (CR 10) -asteikolla.
Osatutkimuksessa III selvitettiin
säätökorkeuden vastetta moppauksenaikaisiin
työasentoihin, -liikenopeuksiin
ja lepoaikoihin inertiapohjaisella Xsensliikemittauksella.
Liikemittauksessa hyödynnettiin
langattomia inertiayksiköitä,
jotka sisälsivät kolmiulotteisen kiihtyvyys,
gyroskooppi- ja magnetometrianturin.
Kerätyistä signaaleista muodostettiin
ihmisen liikkeistä kolmiulotteinen
rekonstruktio, josta voitiin laskea
muun muassa nivelkulmia ja kulmanopeuksia.
Tutkimuksissa analysoitiin yhteensä
48 vastemuuttujaa. Aineisto analysoitiin
tilastomenetelmin.
KUORMITUSTA KEVENTÄVÄT TOIMET
Vaikka myönteistä kehitystä siivousteknologiassa
on tapahtunut, on tutkimusnäyttö
toimenpiteiden vaikutuksista
kuormitukseen vähäistä. Katsaus
osoitti, että tekniset toimenpiteet, joilla
on myönteistä vaikutusta yläraajakuormitukseen,
liittyivät moppausvälineen
säädettävyyteen, vedenkäyttömenetelmään
ja työskentelytekniikkaan sekä
työympäristön muokkaukseen. Väitöstutkimus
osoitti, että fyysisiä riskitekijöitä
vähentävistä toimenpiteistä ja ergonomiastrategioista
ei kuitenkaan ole
riittävää tieteellistä näyttöä suositusten
antamiseksi siivoustyöhön. Yksilöllisesti
säädettävien työvälineiden hyödyntämisestä
on kuitenkin kohtalaista näyttöä
yläraajakuormituksen keventämisessä.
Vähäistä vedenkäyttöä suosivien moppimateriaalien
käytöstä ja puhdistettavien
lattiapintojen esivalmistelutoimista on
sitä vastoin ristiriitaista näyttöä yläraajakuormituksen
keventämisessä. Työskentelytapa
(työntömoppaustekniikka) saattaa
keventää kuormitusta, mutta näyttö
jää riittämättömäksi. Aiheesta tarvitaan
lisää tutkimusta.
OPTIMAALINEN SÄÄTÖ KEVENTÄÄ
KUORMAA
Kokeellisen tutkimuksen tulosten perusteella
mopin säätökorkeus lähellä siivoojan
leuantasoa mahdollistaa hartian ja
olkavarren lihasten kuormittumisen keventymisen
kaartomoppaustyössä. Näyttää
siltä, että tätä alemmat työkorkeudet
lisäävät alempana toimivan työkäden
ranteen ekstensiota ja ekstensoreiden
lihaskuormitusta. Leukatasoa ylemmillä
otekorkeuksilla taas olkavarsien elevaatiokulmat
ja liikenopeus näyttävät
kasvavan, olkahartialihasten kuormitus
lisääntyy ja lepoajat (elevaatio <20° ja
<5°/sek) lyhenevät.
Väitöstutkimus osoitti, että kyynärvarsien
lihaskuormitus on moppaustyössä
edelleen korkeaa. Työtä suoritetaan
ranne ekstensiossa, usein ulnaarisesti