HENGITYSVYÖHYKEMITTAUS
Kuva 1. Hengitysvyöhykemittauksissa käytetty keräin on kiinnitetty työntekijän rintakehälle.
TYÖTERV E Y S L Ä Ä K Ä R I 1 / 2 0 2 0 27
muassa arseenia ja rikkiä. Ne muodastavat
tuotantoprosessin aikana rikkidioksidia
ja arseenin oksideita, jotka
vapautuvat työilmaan ja työntekijöiden
hengitysvyöhykkeelle. Vaaran tunnistamisvaiheen
jälkeen tulee siis olla tiedossa
ne kemikaalit tai yhdisteet, jotka ovat
kriittisimpiä työntekijöiden terveydelle
ja joista riskinarviointi voidaan aloittaa.
On kuitenkin oleellista, että kaikki käytössä
olevat kemikaalit tulee tunnistaa ja
niiden vaara ja riski arvioidaan. Tietoa
kemikaalin ominaisuuksista, vaaroista ja
käsittelystä on saatavilla käyttöturvallisuustiedotteista
sekä työpaikkakäynnin
yhteydessä kemikaalipakkausten merkinnöistä.
ALTISTUMISEN ARVIOINTI
Altistumisen arvioinnilla tarkoitetaan
arviota siitä, kuka tai ketkä työntekijöistä
altistuvat haitalliselle kemikaalille,
kuinka usein, kuinka suurelle pitoisuudelle
ja mitä kautta altistumista tapahtuu,
voiko prosessissa esiintyä erityisen
suuria äkillisiä pitoisuuksia ja onko työpaikalla
erityisryhmiä, joiden altistumiseen
tulee kiinnittää erityistä huomioita
(esimerkiksi raskautta suunnittelevat tai
raskaana olevat). Työterveyshuoltolain
mukaan mikäli työntekijän altistumista
ei voida muuten arvioida, tulee suorittaa
työhygieenisiä mittauksia. Työhygieeniset
mittaukset edellyttävät riittävää
asiantuntemusta sekä käytettävien
mittalaitteiden että mittausmenetelmän
osalta. Sekä mittaukset että analyysit tulee
tehdä olemassa olevien standardien
mukaisesti ja tuloksien tulkinnan tulee
perustua tuotantoprosessin tuntemiseen.
Mittauksista on mahdollista saada
myös Kela-korvausta (korvausluokka I),
jos niillä arvioidaan esimerkiksi uuden
tuotannon aloittamiseen liittyviä riskejä
ja niistä on maininta työterveyshuollon
toimintasuunnitelmassa. Työilmasta
tehtävät pitoisuusmittaukset jaetaan
kiinteistä mittauspisteistä tai työntekijän
hengitysvyöhykkeeltä tehtäviin mittauksiin,
joista hengitysvyöhykemittaukset
kuvaavat mielestäni paremmin työntekijän
henkilökohtaista altistumista työvuoron
aikana. Hengitysvyöhykemittauksissa
käytetty keräin on kiinnitetty työntekijän
rintakehälle (kuva 1). Työilmassa
esiintyvät hiukkaset on jaettu pääasiassa
kolmeen eri luokkaan: hengittyvään
(100 μm), torakaali- (10 μm) ja alveolijaekokoluokkaan
(< 4 μm). Näistä todellista
hengitystiealtistumista osoittavat
vain kuitenkin alveolijaeluokan kokoiset
partikkelit, koska hengittyvän ja torakaalikokoluokan
partikkelit jäävät joko
ylempiin hengitysteihin tai keuhkoputkien
alueelle, josta ne siirtyvät mukociliaaritoiminnnan
kautta nieluun ja josta
ne edelleen niellään. Tällöin todellinen
altistuminen tapahtuu mahasuolikanavan
kautta, mikä on otettava huomioon
arvioitaessa esimerkiksi virtsasta saatavan
kemikaalin pitoisuuden tulosta. Lisäksi
on muistettava, että hengittyvän
kokoluokan jaetta mitattaessa se sisältää
myös kaikki pienemmän kokoluokan
partikkelit. Työhygieeniset vertailuarvot
(HTP-arvot) on pääsääntöisesti annettu
hengittyvälle pölylle, mutta joillekin
altisteille on olemassa myös alveolijakeisen
pölyn HTP-arvot (1). Eri kokoluokan
jakeiden mittaamiseen on käytössä
omat erityiset mittalaitteet (esim. IOMkeräin
ja GS-3-sykloni), joita voidaan
käyttää sekä kiinteita mittauksia että
hengitysvyöhykemittauksia suoritetta-