Taulukko 2. Etätyön ergonomia.
työtila ei välttämättä ollut täydellinen:
puolet vastaajista koki, että työergonomiassa
oli parannettavaa. Työvälineiden saatavuus
vaihteli työnantajasta riippuen, eikä kaikilla
ollut mahdollisuutta saada käyttöönsä
henkilökohtaista kannettavaa tietokonetta.
Lisäksi työnantajan toivottiin kustantavan
muita työvälineitä, kuten erillisen näytön,
pöytäkoneen ja tulostimen. Pienellä
näytöllä työskenteleminen aiheutti
monille työnäkemisen ongelmia ja lisäksi
huonon työergonomian vuoksi niska- ja
hartiaseudun oireet olivat lisääntyneet.
(Taulukko 2.) Etätyön haasteina mainittiin
myös satunnaiset tietoliikennekatkokset
sekä muut tietotekniset ongelmat.
Työn imu koettiin vahvana, ja tästä syystä
työhön saattoi uppoutua niin, että työn
tauotus oli vähäistä ja tauot saattoivat jopa
unohtua. Joskus myös työpäivät venyivät.
Sosiaalisten kontaktien vähentyminen näkyi
vastauksissa. Työyhteisöä, kollegoiden tukea
ja kuulumisten vaihtoa kaivattiin etäpäivinä.
Yhteisöllisyyden lisäämiseksi ehdotet-tiin
kameroiden aktiivista käyttämistä
videoneuvotteluissa sekä yhteisten
virtuaalisten taukojen järjestämistä.
Huolta aiheutti se, miten hiljainen tieto
pystyttiin hyödyntämään ja siirtämään koko
osaajatiimille, ja kuinka moniammatillinen
yhteistyö onnistui etätyössä.
Etätyön yhtenä haasteena mainittiin
myös työrauhan puute etenkin koro-napandemian
aikaan: lasten ollessa
etäkoulussa työt keskeytyivät jatkuvasti.
Haastetta aiheutti myös perheen läsnäolo ja
siten riittävän yksityisyyden saavuttaminen
omassa kodissa. Tämä olikin tietoturvan
säilymisen kannalta tärkeää huomioida.
Ylipäänsä etätyöhön toivottiin selkeitä
ohjeita ja toimivia käytäntöjä sekä kunnollista
perehdytystä digitaalisiin työvälineisiin.
Esihenkilön rooli etätyön onnistumisessa
ja tukemisessa myös korostui.
Lopuksi
Etätyö koettiin vastanneiden työterveys-hoitajien
keskuudessa pääsääntöisesti
myönteisenä asiana. Etätyömahdollisuuksia
toivottiin enemmän ja sitä, että etätyöstä
tulisi pysyvä käytäntö.
Koronapandemian aikana etätyötä
tehneistä työterveyshoitajista 96 % haluaisi
jatkossakin tehdä etätyötä. Ainoastaan 4 %
ei halunnut tehdä etätyötä tulevaisuudessa.
Etätyön tekeminen on ainakin jollakin
tapaa tullut jäädäkseen työterveyshoitajien
työhön. Tulevaisuudessa olisi hyvä pohtia,
kuinka etätyötä voitaisiin entisestään
kehittää ja parantaa. Työn suunnittelun
ja hallinnan kannalta työterveyshoitajien
itsensäjohtamistaitoja tulisi kehittää
paremmalla aikatauluttamisella ja työn
suunnittelulla. Riittävästä palautumisesta
tulisi huolehtia entistä paremmin, sillä
työn imun kannalta vaarana on liiallinen
uppoutuminen työhön. Tärkeää olisi myös
vahvistaa esihenkilöiden etäjohtamistaitoja,
jolloin varmistettaisiin tarvittava tuki työn
tekemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.
Lisäksi riittävään IT-osaamiseen, yhtei-söllisyyteen,
työergonomiaan sekä työ-välineisiin
tulisi panostaa aiempaa enemmän.
Kirjoittajat:
Helena Kakriainen, työterveyshoitaja
Terveystalo, helena.kakriainen@terveystalo.com
Sari Petäjä, työterveyshoitaja
Terveystalo sari.petaja@terveystalo.com
Jouni Tuomi, FT, yliopettaja
terveyden edistäminen Tampereen
ammattikorkeakoulu, jouni.tuomi@tuni.fi
Helena Kakriainen ja Sari Petäjä
26 Työterveyshoitaja 1/22
link
link
link
