KORONAPANDEMIA TOI
POHJOISMAISET RAJAESTEET
Koronakriisillä on ollut merkittävä vaikutus raja-alueisiin Pohjolassa ja
ensimmäistä kertaa 1950-luvun jälkeen liikkumista pohjoismaiden rajoilla on
rajattu merkittävästi. Tämä on näkynyt konkreettisina esteinä ja teknisinä
ongelmina raja-alueilla asuville ja kaikille maanrajojen yli liikkuville.
Kahden maan rajalla kohtaavat myös kaksi eri
oikeuskäytäntöä ja toimeenpanoa. Aina ei olekaan
selvää kumman maan käytäntöä tällöin on
noudatettava. Tämä vaikuttaa yksilöiden ja
yritysten mahdollisuuksiin liikkua vapaasti yli rajojen.
Pohjoismailla on lukuisia sopimuksia, jolla pyritään
varmistamaan, että kaikilla pohjoismaiden kansalaisilla
on yhdenvertaiset oikeudet kaikkialla Pohjolassa. Lisäksi
vuonna 2014 perustettiin nykymuodossaan Pohjoismainen
rajaesteneuvosto, jonka tehtävänä on edistää vapaata
liikkuvuutta, purkamaan rajaesteitä ja ennaltaehkäisemään
uusien esteiden syntymistä.
Vallitsevassa koronakriisissä pohjoismaat ovat turvautuneet
erilaisiin strategioihin torjuakseen Covid19-tartunnan
leviämistä ja sillä on ollut seurauksia raja-alueilla.
Historiallisesti olemme ensimmäistä kertaa vuoden 1954
pohjoismaisen passivapaussopimuksen ja yhteisten
työmarkkinoiden luomisen jälkeen tilanteessa, jossa
pohjoismaiden rajat ovat suljettu muilta kuin kriittisiltä
kuljetuksilta ja liikenteeltä. Tilanne on erittäin poikkeuksellinen
ja se on rajaesteneuvoston tiedon mukaan
johtanut kolmeen pääasialliseen ongelmaan työntekijöiden
näkökulmasta.
Ensimmäinen ongelma liittyy niiden rajatyöntekijöiden
verotukseen, jotka koronatilanteen takia joutuvat työskentelemään
etänä eri puolella rajaa, kuin missä heidän
varsinainen työpaikkansa sijaitsee. Pääsääntö verotuksessa
on, että työtä verotetaan siinä maassa missä se suoritetaan.
Tästä muodostuu siis tekninen ongelma, jolla voi olla
pitkäkantoisia taloudellisia seurauksia työntekijälle.
Toinen ongelma liittyy niihin rajoituksiin ja suosituksiin,
joita eri maat ovat tehneet pandemian seurauksena ja
sen torjumiseksi. Suomessa asuvat ja toisessa maassa
työskentelevät henkilöt joutuvat suhtautumaan kahden eri
maan rajoituksiin ja suosituksiin, riippuen siitä ovatko
työpaikalla vai kotona. Silloin syntyy tilanteita, jossa ei
ole selvää minkä maan suosituksia tulisi noudattaa
tartuntariskin rajoittamiseksi. Tämä tilannekuva on tuttu
esimerkiksi niille suomalaisille, jotka työskentelevät niin
sanotuissa kriittisissä tehtävissä, esimerkiksi Ruotsin
terveydenhuollossa. Nämä työntekijät ovat loukussa
kahden maan hyvin erilaisten koronapandemian torjuntastrategioiden
välissä.
Rajoituksilla voi myös olla työoikeudellisia seurauksia,
jos rajatyöntekijät eivät kotimaan rajoitusten takia pääse
työpaikalleen toiseen maahan. Tässä tilanteessa työntekijä
voi joutua valitsemaan kotiin jäämisen ja työmaassa
oleskelun välillä. Työnantajat voivat vuorostaan rajoitusten
seurauksena menettää työvoimaansa.
Kolmas ongelma koskee työntekovelvollisuutta.
Teoriassa palkansaaja voi yhden maan lainsäädännön
6 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
mukaan olla velvoitettu olemaan läsnä työpaikalla mutta
samalla toisen maan lainsäädännön mukaan olla velvoitettu
jäämään kotiin.
Nämä ongelmat ovat tällä hetkellä pohjoismaiden
yhteistyöministereiden agendalla ja niihin etsitään
ratkaisuja, jotta työntekijät raja-alueilla tietäisivät kuinka
eri sääntöihin suhtautua ja miten toimia.
Suomalaisista palkansaajista ennen kaikkea kriittiset
ryhmät, jotka työskentelevät Ruotsissa ja Norjassa
kohtaavat kahden rajoitus- ja suositusohjeistuksen
ongelman. Tästä hyvä esimerkki on suojavälineiden käyttö
terveydenhuollon henkilökunnalla. Asia ei teknisesti ole
rajaeste vaan käytännön ongelma arjessa yksilölle, joka
joutuu suhtautumaan kahden maan informaatioon ja
käytäntöön. Joissain tapauksissa kyseessä voi myös olla
työsuojeluasia kyseisessä maassa.
Pohjoismaiden hallituksilla on yhteinen visio tehdä
Pohjolasta vuoteen 2030 mennessä maailman kestävin ja
integroitunein alue. Vallitseva pandemia on kuitenkin
toistaiseksi rajoittanut liikkuvuutta maiden välillä
ennennäkemättömällä tavalla. Nyt tarvitaankin paitsi
yhteistyötä pandemian taltuttamiseksi myös poliittista
tahtoa ja tiivistä yhteistyötyötä rajaesteiden purkamisessa,
jotta kauppa sekä yritysten ja työntekijöiden liikkuvuus
Pohjoismaissa saadaan sujuvammaksi ja saamme
parhaimmat mahdolliset edellytykset päästä yhteisesti
ulos kriisistä. •
KIRJOITTAJA: MARIA HÄGGMAN
KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ, BLOGI22.5.2020