9
Hämeen Kokoomuksen historiikki
kannatti ensin kansanäänestystä ja äänesti lopulta
kieltolain purkamisen puolesta.
Kokoomuksella oli oman toimintansa ohjenuorana
perustettaessa laadittu kattava ja monipuolinen
periaateohjelma, mutta käytännössä kaikki
seuraavat ohjelmat olivat ajankohtaisuuteen pyrkiviä
vaaliohjelmia. Vuonna 1927, kun pahimmat kilpailijat,
sosialidemokraatit, ottivat huolestuttavasti
kohderyhmäkseen ns. keskiluokan ja pienviljelijät
sekä liittoutuivat myös ruotsinkielisten kanssa, joiden
määrä ei Hämeen eteläisessä ollut kovin suuri,
pysähdyttiin piirissä miettimään tarkemmin myös
omia kohderyhmiä. Vaalilistat muuttuivat yhden
hengen listoiksi ja niihin merkittiin nyt myös kotipaikkatieto,
mikä aiheutti kiistoja - jatkossakin.
Oman jälkeenpäin hieman huvittavalta vaikuttavan
vääntönsä aikaansai se, että listat jaettiin keskuslautakunnan
vaalikansliasta jonojärjestyksessä. Jos halusi
päästä listan alkuun, oli oltava ajoissa liikkeellä,
missä yleensä onnistuttiin. Toimijoiden sitkeydestä
kertoo mm. kuinka vuonna 1929 jonotettiin kanslian
ulkopuolella maanantaiaamun klo 6.30 perjantaihin
klo 9.30 asti, jolloin vahtimestari avasi oven ja saatiin
turvattua listalla ensimmäiseksi pääsy.
1919 - 1929
vaaleista lyhyesti
Vuoden 1919 vaaleissa ei saatu vaaliliittoon kumppaneita,
koska Kokoomus oli vielä monarkian kannalla
ja se epäilytti. Kolmen ehdokkaan listalla oli vaihtuva
paikallinen ehdokas ensimmäisenä ja ns. yleisehdokkaina
kaikilla listoilla olivat professori Hugo Suolahti
ja tohtori Artturi H. Virkkunen, jotka olivat molemmat
Kansallisen Kokoomuspuolueen perustajajäseniä.
Virkkunen oli ollut Suomalaisen puolueen kansanedustaja
ja Suolahti oli Kokoomuksen ensimmäinen
puheenjohtaja. He tulivat myös valituiksi. Kokoomus
sai tuolloin eniten ääniä Hausjärvellä ja Hämeenlinnassa.
Vuoden 1922 vaaleissa ei myöskään saatu vaaliliittoa,
vaikka tosissaan yritettiin. Yhteiskunta tuntui
monen mielestä olleen tunnelmaltaan epävakaa ja
yhä muutoksessa. Ehdokkaista meni läpi 3 ja lisäpaikka
saatiin vietyä Edistyspuolueelta. Vuoden 1924
vaaleissa ei saatu vaaliliittoa. Uutta oli, että nyt kaikilla
3-ehdokkaan listoilla oli omat tunnuslauseet. Paikkamäärä
säilyi kolmessa.
Vuonna 1927 ei haluttu tehdä vaaliliittotarjouksia.
Ehdokkaiden kuvat jaettiin äänestäjille Hämeen Sanomien
välissä ja kolme paikkaa säilyi. Kokoomus sen
sijaan menetti maassa kaikkiaan 4 paikkaa.
Vuonna 1929 järjestettiin hämäläisten mielestä
aivan turhiksi koetut vaalit ja puhetilaisuudet kärsivät
yleisön vähyydestä. Käyttöön oli otettu yhden nimen
listat. Kokoomus menetti Hämeen eteläisessä vaalipiirissä
yhden paikan, joten jäi vielä 2. Mukana vaaleissa
oli uutena yrittäjänä Pienviljelijäin puolue. Kaikkien
1920-luvun vaalien ajan sosiaalidemokraateilla ja vasemmistolla
oli Hämeen eteläisen vaalipiirin alueella
yhden paikan enemmistö.
Kommunistit olivat voittaneet vuoden 1929 eduskuntavaaleissa
kolme lisäpaikkaa, ja puolueen paikkaluku
eduskunnassa nousi 23:n. Kommunistit olivat
saaneet lisää määräysvaltaa myös ammatillisissa järjestöissä,
mikä lisäsi levottomuutta työmarkkinoilla.
Kun kommunistit innostuivat menestyttyään vielä
lisäämään avoimen julkista toimintaansa, kasvoi sosialismin
pelko erityisen voimakkaasti Kokoomuksessa,
myös Hämeessä. Maassa kilvoitteli vaalikentillä
yhä alle kymmenen puoluetta, joista kuusi oli saanut
edustajansa myös eduskuntaan.
Tavallisia ihmisiä eivät maailmantalouden liikkeet
vielä paljon mietityttäneet, vaan suurempi merkitys
monelle oli oman vuotuisen sadon onnistuminen.
Suomen valtiontalous ja vienti nojasivat kuitenkin
metsäteollisuuteen ja puun markkinahintojen muutoksiin,
mikä toi vähitellen muuta maailmaa lähemmäksi.
Maahamme levisi vuosikymmenen lopulla
syvenevä yleismaailmallinen lama ja satokin oli jäänyt
heikoksi, minkä seurauksena yhteiskunnalliset levottomuudet
lisääntyivät. Äänioikeusikä oli 24 vuotta,
äänestysvilkkaus yleensä noin 55 % ja Kokoomuksen
kannatus vuosikymmenen vaihtuessa 14,51 %