31
Hämeen Kokoomuksen historiikki
ääneen myöntää se tosiasia, että vaikka yksilön arvostus
oli nousussa, oli toimihenkilöistytty ja keskiluokkaistuttu.
Vaikka ei haukuttu vastustajia, oltiin
sitä mieltä, että poliittiset kilpailijat olivat ankkuroituneet
menneisyyteen ja sidoksissa etujärjestöihin.
Haluttiin myös tavoittaa suuret ikäluokat, jotka ovat
avoimia uusille ajatuksille. Tekniikan kehityksen seurauksena
YLE näytti television vaalikeskustelut nyt
väreissä.
Hämeessä jäsenäänestyksen osanotto oli ennätyksellisen
korkea, 54 %. Jäsenäänestyksen 43 ehdokkaasta
voitiin valita vain 15 eniten ääniä saanutta.
Kampanjointi oli ennakkoluulottoman vilkasta.
Ehdokkaat esiteltiin ensimmäisen kerran värikuvin,
suoramainontaa oli paljon ja yhteinen ehdokasesite
jaettiin kaikkiin talouksiin. Ehdokkaat kampanjoivat
entistä enemmän ja maksoivat myös suurimman
osan kuluistaan itse. Hämeessä saatiin nyt kuusi kansanedustajaa
64 766 äänellä, yksi paikka enemmän
kuin edellisellä kerralla. Saavutetun paikkamäärän
arvoa lisäsi sekin, että Kokoomus sai tällä kertaa vaalipiirille
kuuluvista viidestätoista paikasta sen kriittisen,
viimeisen. Sosiaalidemokraatit saivat myös
kuusi paikkaa, mutta nyt vain 177 ääntä enemmän.
Harmittamaan jäi vain yleisen äänestysaktiivisuuden
lasku 73,9 %:n.
Kokoomus saavutti historiansa suurimman vaalivoiton
ja sen eduskuntaryhmän kooksi tuli 54, eikä
sitä voitu enää ohittaa hallitusta muodostettaessa.
Voitto avasi Kokoomukselle tien hallitukseen poikkeavan
kuvion kautta, joka on usein kerrottu, joten
riittänee kirjoittajan lyhyt versio. Puheenjohtajan tärkein
tehtävä on kaikin keinoin viedä puolue vaalivoittoon
ja hallitukseen. Suominen tavoitteli perinteistä,
laajaa porvarillista yhteistyötä ns. kassakaappisopimuksella,
joka raukesi vaalituloksen seurauksena.
Presidentin saatua sopimuksesta tiedon kokoomuslaiselta,
hän ei valinnut hallituksen muodostajaksi
puheenjohtajaa, vaan Suomen pankissa olleen Harri
Holkerin. Tärkeintä oli, että 21 vuoden korpivaelluksen
jälkeen Kokoomus pääsi hallitukseen, ja vuorossa
oli ns. sinipunahallitus.
Hämeessä hieman vierastettiin uutta hallituskumppania,
kun oli aina perinteisesti haettu porvariyhteistyötä.
Oltiin kuitenkin tyytyväisiä, että
Kokoomus oli saanut itselleen maa- ja metsätalousministerin
salkun. Lisäksi hämäläiset saivat omankin
ministerin, kun lahtelaisesta Ulla Puolanteesta tuli
II valtiovarainministeri. Sen seurauksena kärköläläinen
kansanedustaja Tapani Mörttinen nousi eduskuntaryhmän
johtoon Puolanteelta vapautuneelle
paikalle.