10
1930-luku
1919 13 445 28 121 14 297
1922 13 599 22 584 6 137 4 995 7 005
1924 13 557 24 348 4 353 7 353 5 631
1927 12 980 24 741 5 307 6 704 5 698
1929 12 036 24 033 6 988 8 066 5 380 1 084
1930-luku - vastaiskujen ja
kaaoksen vuosikymmen
Varsinainen aktiivinen kommunismin vastainen toiminta
oli alkanut Etelä-Pohjanmaan Lapualta. jossa
15.3.1930 oli perustettu Suomen Lukko ry. Se oli
oikeistoradikaali liike, joka oli alkanut viedä jäseniä
muilta puolueilta, myös tunnettuja kokoomuslaisia.
Lukon toiminnasta irrottautui marraskuussa 1930
vielä paljon radikaalimpia toimenpiteitä ensin vaatinut
ja sitten toteuttanut Lapuan liike ry, joka otti tavoitteekseen
myös SDP:n lakkauttamisen.
Suomen Lukon Etelä-Hämeen piiri oli perustettu
Hattulan Jukolassa toukokuussa 1930 lähes 400
hengen ja 35:n Etelä-Hämeen kunnan edustajan ollessa
paikalla. Vaikka Lukko jatkoi jäsenten viemistä
Kokoomukselta, onnistuivat paikalliset solmimaan
vuoden 1930 eduskuntavaaleihin ”Isänmaallisen
vaaliliiton” Edistyspuolueen ja Maalaisliiton kanssa,
jolla saatiin 4 edustajapaikkaa. Kokoomuksen kannatus
maassa myös nousi, 18,05 %:n.
Maaliskuussa 1931 oli nimitetty J. E. Sunilan kokoomushallitus,
mutta jo varhain keväällä 1932 sisäpoliittinen
tilanne huipentui Mäntsälässä kapinaan.
Eri puolilla maata kokoontui n. 6000 liikkeen kannattajaa
aiheuttaen levottomuuksia ja suunnitellen
mm. Lahden radioaseman valtaamista, marxilaisuuden
hävittämistä, työväentalojen sulkemista ja maan
hallituksen vaihtamista lapualaismieliseen hallitukseen.
Tilanne oli uhkaavasti riistäytymässä käsistä
ja valtiovallan koettiin olevan uhattuna. Presidentti
Svinhufvud puuttui kuitenkin menoon tiukkasävyisellä
radiopuheella, jota kuunteli yli 200 000 suomalaista.
YLE:n elävän arkiston mukaan Mäntsälä jää
historiaan maailman ensimmäisenä kapinana, joka
on kukistettu radion avulla. Lopulta liike kiellettiin ja
se kuihtui, mutta sen ideologiseksi perilliseksi perustettiin
jo kesäkuussa 1932 uusi, avoimesti fasistinen
Isänmaallinen kansanliike (IKL).
Myös Hämeenlinnassa oli järjestetty ”laillista
yhteiskuntajärjestystä ja hyviä tapoja kannattava”
kokous, joka piti paikalle saapuneen suuren väkimäärän
takia vaihtaa isompaan tilaan. Forssan vastaavassa
tilaisuudessa oli n. 6-700 henkeä, Riihimäellä
n. 600 ja Somerollakin n. 200, mikä kertoo, että
kiinnostus asiaan oli huolestuttavan suurta. IKL:n
tultua suosituksi Hämeessä, koettiin monia kipeitä
menetyksiä. Esimerkiksi kokoomuslaisten äänenkannattajaksi
saatu Hämeen Sanomat menetettiin
IKL:lle ja Korjuksen mukaan kaikkein aktiivisin jäsenaines
oli vaihtanut leiriä. Yhdistyksiä lopetettiin
ja alkoi olla vaikea löytää kokoomuslaisia jäljellä olevien
yhdistysten johtotehtäviin. Myös tärkeät vaalioteasia
ja tukimiesverkostot olivat menneet täysin
solmuun.
Etelä-Hämeen kokoomuslaiset solmivat kuitenkin
IKL:n kanssa vuoden 1933 eduskuntavaaleihin
itselleen tuhoisan vaaliliiton suostuen vaaditusti
luopumaan myös nimensä kokoomus-sanasta niin
vaalilipuissa kuin mainoksissakin. Hämeessä kävi
nyt vaaleihin ”Etelä-Hämeen valkoinen vaaliliitto”.
Vaaliliitosta huolimatta IKL ei suostunut tekemään
minkäänlaista yhteistä vaalitoimintaa, ja koska paikallisyhdistykset
olivat joko lamassa tai työskentelivät
IKL:n hyväksi, oli vaalituloskin sen mukainen. IKL
sai 2 paikkaa ja kokoomuslaiset vain yhden. Kokoomuslaisten
epäonnistuneen vaaliyhteistyön aikaansaama
menetys oli koko maassa 10 paikkaa.
Korjus kuvailee jyrkin sanoin kentän asenteita