30
1980-luku
Eduskuntavaalit
1980-luvulla
Vuoden 1983 eduskuntavaaleja odotellessa oli ollut
kaikenlaista skandaalin käryä julkisuudessa, mikä
ei tehnyt ollenkaan hyvää poliitikkojen maineelle,
koska heitä oli niissä mukana useita. Tutuiksi tulivat
Saloraan, Valcoon, Noppaan ja Helsingin metroon
liittyvät ikävät jutut lehdistössä pitkään pyörineine
likapyykkeineen. Esiin nostettiin edustajien poissaolot
valtiopäiviltä ja joidenkin luvattomasti nostamat
päivärahat, joten ei ole ihme, että näitä vaaleja on
kutsuttu myös protestivaaleiksi. Uusina teemoina
oli mukana ympäristöaiheita mm. Koijärvi-tapahtumien
takia.
Sosiaalidemokraatit uskoivat saavansa suosituksi
tulleesta Mauno Koivistosta itselleen etua,
mutta näin ei käynyt. Kokoomuksen kannatus ja
jäsenmäärä oli kuitenkin jo pitkään jatkanut nousuaan.
Mielipidemittaukset ennakoivat puolueelle
kasvun jatkoa. Pitkää oppositiokauttaan kärvistellyt
Kokoomus keskittyi edelleen oman maltillisen hallituspoliittisen
haasteen esittämiseen. Puheenjohtaja
Suominen johti puoluetta kampanjaan, jossa tuotiin
esiin huolestumista mm. hallituspohjan muuttumattomuuteen,
poliittisten johtotehtävien kasaantumiseen
ja virkanimitysten tekemiseen vain poliittisin
perustein. Asetelmaa haluttiin joustavoittaa ja saada
ihmisläheisemmäksi, mutta samalla haluttiin jälleen
peräänkuuluttaa porvarillista yhteistyötä.
Vaalien tunnuksena oli perustuslain 2§: Valtiovalta
Suomessa kuuluu kansalle.
Hämeessä aloitettiin eduskuntavaalien valmistelu
heti valitsijamiesvaalien jälkeen ja oli saatu jo
postiäänestyksellä valittua mukaan lähtevät 59
ehdokasta. Elokuussa pidetty piirikokous käynnisti
kampanjoinnin, joka sai jo varhain kummastelemaan
kentällä havaittuja outoja tunnelmia. Keskustelua
herätti SMP:n harrastama räikeä populismi,
jossa se ratsasti ”rötösherrajahdissa”. Hämeessä
Kokoomuksen äänimäärä oli 63 073, mutta suhteellinen
osuus laski 28,3 %:n. Sillä säilytettiin omat viisi
kansanedustajapaikkaa. Suurin kasvu saatiin tällä
kertaa Riihimäen alueella. Kokoomukselle ennustettu
menestys kuivui kokoon tulosiltana. Oltiin kyllä
yhä maan toiseksi suurin puolue 22,1 % ääniosuudella,
mutta vaalimatemaattisista syistä menetettiin
silti kolme edustajapaikkaa. Ryhmän kooksi tuli nyt
44 edustajaa.
Vuoden 1987 eduskuntavaaleja edeltävälle ajalle
oli ominaista kaikenlaisen sääntelyn purkaminen,
jonka sanotaan olleen mittakaavaltaan sotien jälkeisen
ajan suurinta. Valuuttasäätelyn purkamisen jälkeen
oli ulkomaiset lainahanat avattu, mistä koitui
myöhemmin ikäviä seurauksia, mutta sitä ei osattu
ennustaa. Kokoomus jätti jälleen muiden arvostelun
pois ja kampanjassa keskityttiin oman myönteisen
vaihtoehdon ja tavoitteiden esittämiseen tulevaisuus
ja aatepuolueena.
Puoluekentän muutosta kuvaa, että äänestäjistä
oli kilvoittelemassa 11 rekisteröityä puoluetta, valitsijayhdistysten
kautta Vihreä liike ja suurimmissa
kaupungeissa myös useita sitoutumattomia ehdokkaita.
Kokoomuksessa tavoitteeksi oli asetettu 50
edustajapaikkaa, ja haluttiin näyttää uskottavalta
kansalais-, tulevaisuus- ja aatepuolueelta. Omaa ilmettä
kuvailtiin positiivisemmaksi ja vaalikoulutuksen
tunnuslauseena oli ”Porvari on näissä vaaleissa
iloinen, myönteinen ja voitontahtoinen”. Haluttiin
solmittiin kunnissa vain vähän (5), ehdokkaita oli
saatu 1079. Oma vaalitulos laski hieman ja 57 182
äänellä ja 29,5.% kannatuksella saatiin silti yksi lisäpaikka.
Näennäisestä heikkenemisestä huolimatta
Kokoomuksen kannatus kasvoi lähes jokaisessa
Hämeen kunnassa. Piiri kirjasikin tuloksen asiakirjoissaan
torjuntavoitoksi ja harmitteli lähinnä SDP:n
etumatkaa, joka oli taas kasvanut. Kokoomuksen tulos
koko maassa oli 22,87 %.
Näistä vaaleista muistetaan ehkä nuorille suunnattu
äänestyskehotus: ”Vain mäntti jättää äänestämättä”,
ja kuinka tuloslaskennassa käyttöön ensi
kertaa otetut tietokoneet antoivat odottaa lopullisia
tuloksia kohtuuttoman kauan. Tästä sähköisen ääntenlaskennan
kokeilusta käynnistyikin uusi aika, jonka
myötä sähköisyys alkoi levitä yhteiskunnassa yhä
laajemmalle alueelle, myös puolueiden, vaalien ja
ehdokkaiden käyttöön.