28
1980-luku
viihdealan väkeä. Vaikka kyse oli tietysti oman aatteen
näkyvyyteen, vahvistamiseen ja yhdenmukaistamiseen
tähtäävä toiminta ja mediajulkisuuden
hakeminen, se tarjosi kenttä- ja järjestöväelle uudenlaista
toimintaa ja mahdollisuuden saada kentän
ääntä puoluejohdon korviin hieman epävirallisemmin.
Kokoomus tahtoi nyt olla maltillisia vaihtoehtoja
tarjoava puolue, joka halusi saada äänensä kuuluviin.
1980-luku kulutusjuhlaa
ja vaalimenestystä
60-vuotisjuhliinsa valmistautuva Etelä-Hämeen Kokoomus
muutti puolueessa tehtyjen piirimuutosten
seurauksena nimensä Hämeen Kokoomukseksi.
Kansalaisissa tuntui herättävän hämmennystä ja
tyytymättömyyttä puolueiden luokkaperustaisten
erojen heikkeneminen, jonka takia niiden väliset aatteelliset
erot näkyivät entistä huonommin. Ilmiötä
kutsuttiin puolueiden ”keskustalaistumiseksi”. Puoluejohdossa
oltiin huolestuneita siitä, että puolueen
poliittinen valistus ja mielipiteen muodostus sekä
kansalaisten kannanottojen tarkkailu tahtoi jäädä
koko ajan muun toiminnan jalkoihin. Siksi vuonna
1981 haluttiin keskittää entistä enemmän suunnittelua
keskustoimistoon ja kehotettiinkin mm. vaalimainonnassa
painottamaan erityisesti valmiiksi
brändättyä yhteismainontaa. Lisäksi aluejärjestöt
suositeltiin muutettavan kunnallisjärjestöiksi, mikä
tapahtuikin.
Myös Hämeessä järjestötoiminta alkoi olla
enemmän jäsenistöstä ulospäin suuntautunutta.
Järjestettiin koulutusta, maakuntapäiviä, näyttelyitä,
toritapahtumia ja osallistuttiin messuille. Oli
Forssan maatalousmessut, kiertävä näyttelyvaunu
ja Porvariparlamentti Lahdessa. Tulevaisuus näytti
hyvältä. Suomen talouden tunnusluvut olivat lähteneet
hurjaan nousuun, rakentaminen vilkastui, eikä
työttömyys ollut huolen aiheena. Maahan otettiin
myös ulkomaista lainarahaa kulutusjuhlien rahoittamiseen,
mikä kaatui sitten myöhemmin päälle.
Asenne korosti ajatusta, että nyt elettiin tätä päivää,
eikä ollut huolta huomisesta.
1980-luku oli lähes jatkuvan vaalitoiminnan
aikaa, mikä työllisti piirikoneistoa ja paikallisyhdistysten
aktiiveja entistä enemmän. Toisaalta ehdokkaiden
tukiryhmissä alkoi nyt olla myös paljon
puolueen ulkopuolisia, sitoutumattomia jäseniä,
mikä lisäsi ehdokkaan näkyvyyttä uudella tavalla.
Kuitenkin jatkuvassa vaalivalmiudessa olo sitoi runsaasti
voimavaroja ja koetteli myös taloutta, joka ei
ollut kovin vahva. Piirin kannalta työläimpiä olivat
kolmet kunnallisvaalit (1980, 1984 ja 1988), koska
ne edellyttivät eri osa-alueita, kuten ikä, sukupuoli,
ammatti, koulutus jne. rakennetta tasapuolisesti kattavaa
ehdokashankintaa. Lisäksi tulossa oli vielä kahdet
valitsijamiesvaalit (1982 ja 1988) ja kahdet eduskuntavaalit
(1983 ja 1987), jotka suurten odotusten
takia toivat erityisiä paineita kampanjaosaamiselle.
Edellä mainittujen lisäksi järjestettiin kirkollis-, ammattiyhdistys,
kouluneuvosto- ja Suomi-Salaman
vaalit. Näistä ammattiyhdistysvaalit olivat suuri menestys.
Nuoret olivat vähitellen nousseet tärkeään
rooliin vaalityössä myös ehdokkaina.
Kunnallisvaalit
1980-luvulla
1980-luvulla Kokoomuksen kunnallispoliittisissa
teemoissa painottui entistä selvemmin yksilökeskeinen
ja lähidemokratiaa korostava ajattelutapa, joka
ei kuitenkaan ollut kaikille mieleen. Ajankohdan suuri
kysymys kuntien tasolla oli ns. VALTAVA- projekti,
sen ajan ”sote”, jolla pyrittiin sosiaali- ja terveyden