42
2000-luku
enää ehdolle. Kevään aikana alkoi jo olla koossa alueellisesti
kattava, mielenkiintoinen ja kisaan valmis
ehdokasjoukko, joka edusti Kokoomusta laidasta
laitaan. Media tuntui heti päättäneen, että nyt olisi
naisen vuoro tulla puheenjohtajaksi. Julkisuudessa
Marjo Matikainen-Kallströmiä pidettiin jo varmana
valintana, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Lopulta
kaksintaistelu käytiin konkari Ilkka Kanervan ja
alun perin Itälän jatkoa kannattaneen, Jyrki Kataisen
kesken. Puoluekokous valitsi johtajakseen lopulta
selvällä äänierolla Kataisen. Puheenjohtajavaalin II
kierroksen äänet: Kanerva 365, Katainen 534,4, kaksi
tyhjää ja 4 hylättyä.
Aloittaessaan puheenjohtajana Katainen totesi
mm. ”ajatus siitä, että kaikki äänet ovat jaossa jokaisessa
vaalitilanteessa, sisältää puolueen kannalta
sekä uhkan että mahdollisuuden” ja lisäsi: ”mittarit
nollataan nyt, aion olla kauan puheenjohtajana”. Se
pitikin paikkansa. Puoluesihteeriksi hän nimesi Harri
Jaskarin, joka jatkoi tehtävässä vuoteen 2006, jolloin
kielteistä julkisuutta saatuaan joutui eroamaan. Vetovastuu
annettiin seuraavaksi mm. opiskelijajärjestö
Tuhatkunnasta ja Kokoomuksen Naisten Liitosta
kokemusta omanneelle Taru Tujuselle. Tästä alkoi
myös puolueen kenttätoiminnan uudistus.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa lähdettiin
Kataisen johdolla tavoittelemaan avoimesti punamullan
murtamista ja niin suurta vaalivoittoa, ettei
Kokoomusta voisi ohittaa hallitusneuvotteluissa. Takana
oli jo kentän hyvin mukaan saaneet presidentinvaalit
ja puolueen itsetunto oli vahva. Teemaksi
vaaleihin oli valittu ”Välittämistä ei voi ulkoistaa”.
Puolueen toimintakertomuksen mukaan nyt tehtiin
kaikkien aikojen kovin, mutta kuitenkin nöyrä kampanja.
Äänestysinto jäi 67,9 %:n, mutta kampanjan
ansiosta Kokoomus nousi näyttävään voittoon ja
sai eduskuntaan 10 lisäpaikkaa. Se sai myös monen
piirin huokaisemaan omien ehdokkaittensa menestyttyä.
Keskustan säilytettyä kuitenkin suurimman
puolueen paikan neljän paikan menetyksestään
huolimatta, alkoi olla selvä, että hallitukseksi tulisi
nyt Kokoomuksen ja Keskustan sinivihreä hallitus.
Kokoomus sai hallitukseen kahdeksan ministeriä ja
hallitusta täydennettiin vielä Vihreillä ja RKP:llä.
Hämeen piiri pani paljon likoon ja palveli ehdokkaita
vaivojaan säästämättä. Vaalipiirin alueelle oli
perustettu ehdokkaille vapaasti käytettäviksi äänestäjien
tapaamispaikoiksi, presidentinvaaleissa suosiota
saaneen mallin mukaan 8 Korva-kahvilaa. Lisäksi
paljon kenttätyötä vaativaa Kokoomus kuuntelee-
kampanjaa täydensi vielä puolueen Toivo-kiertue.
Näillä saatiin hyvin näkyvyyttä ja paljon tarpeellisia,
suoria kontakteja äänestäjiin. Yhdistykset ja jäsenistö
oli saatu taas hyvin mukaan, mikä ei nykyisin ole
suinkaan mikään itsestäänselvyys. Kova työ tuotti
hienon tuloksen ja piirille saatiin takaisin toivottu
neljäs paikka. Kokoomuksen kannatus oli Hämeessä
24,7 % ja äänimäärä 46 708. Koko maassa puolueen
kannatus oli 22,3 % ja äänimäärä 616 841. Hämeessä
jatkoivat kansanedustajina Jari Koskinen Hauholta ja
Tuija Nurmi Lahdesta. Uusina eduskuntaan nousivat
Timo Heinonen Lopelta ja Ilkka Viljanen Lahdesta.
Katainen oli valittu syksyllä 2006 Euroopan Kansanpuolueen
(EPP) varapuheenjohtajaksi ja puolueen
menestysputki oli hänen puheenjohtajuusaikanaan
pitkä ja moitteeton. Hän toi puheissaan usein
esiin kentän kiertämisen ”voimaannuttavan” vaikutuksen.
Kukaan ei tiettävästi vaaninut tilaisuutta
lähteä haastamaan, sillä puolueen kannatus oli suuri
– kaikki hyvin - ja tilanne oli ”aidosti yksimielinen”.
Myös puheenjohtajan apureiden näytöt olivat olleet
ainutkertaiset ja johtaneet puolueen voittoon vaalista
toiseen. Jäsenmäärältään muiden puolueiden
tavoin pienentynyt kenttä oli saatu yhä uudestaan
innostettua vaalitoimintaan, joten vallanpitäjien
legitimiteetin ylläpitäminen oli helppoa, eikä edellyttänyt
puoluekokousedustajien kuulemista enää
erikseen.
Tutkimusten mukaan puolueet olivat alkaneet
2000-luvulla sijoittaa yhä enemmän voimavaroja
vaalikampanjoihinsa, ja sekä puolueiden että ehdokkaiden
kampanjat olivat kallistuneet. Yhtenä
syynä tähän nähtiin ammattimaisten suunnittelutoimistojen
käyttö. Vuonna 2008 Timo Kallin protestin
seurauksena syntynyt kriittinen, julkinen keskustelu
vaalirahoituksen periaatteista sekä kansanedustajien
jättämien vaalirahoitusilmoitusten puutteista sai
aikaan sen, että vaalirahoitusta koskevat määräykset
uudistettiin.