1970-luku
Eduskuntavaalit
1970-luvulla
Vuosikymmen alkoi lupaavasti, kun vuoden 1970
protestivaaleiksi kutsutut eduskuntavaalit toivat
Rihtniemen johtaman Kokoomuksen uudelle linjalle
kovalla kenttätyöllä ansaitun voiton. Kokoomuksesta
tuli ensimmäisen kerran historiansa aikana valtakunnan
24
suurin porvaripuolue 18,05 % kannatuksellaan.
Hämeessä kannatus nousi 24,9 %:n ja kansanedustajien
määrä kasvoi kolmesta neljään. Vaalien valmistelu
oli aloitettu pitkän kaavan mukaan vuotta
aikaisemmin, ehdokkaat valittu ja oma mainostoimikunta
oli työstänyt piirin markkinointia. Kokoomuksessa
oli kyllästytty yhteiskunnan voimistuneeseen
vasemmistolaistumiseen, vahvasti politisoituneisiin
virkanimityksiin, Repo-radioon ja opiskelijaradikalismiin.
Niitä vastaan käytiin täysin rinnoin. Oman
menestyksen lisäksi järisyttävä oli kieltämättä myös
Veikko Vennamon SMP:n yllättäen saama murskavoitto,
kun sen paikkamäärä nousi yhdestä kahdeksaantoista.
Puolueen populistinen kampanja vei
eniten Keskustapuolueen ääniä. Maatalouden ongelmana
ollutta ylituotantoa yritettiin ratkaista mm.
peltoja paketoimalla mikä sai aikaan voimakkaan
maaltapaon ja muuttoliikkeen myös Ruotsiin.
Valtakunnan tasolla riivasivat hallitusten sisäiset
ristiriidat ja talouspoliittiset linjaerimielisyydet mm.
maataloustuloratkaisusta ja estivät maan järkevän
ja tuloksellisen johtamista. Seuraavat, vuoden 1972
eduskuntavaalit, järjestettiin presidentti Kekkosen
hajotettua eduskunnan. Vuodesta 1969 alkaen täysikäiseksi
tultiin 20 vuoden iässä, joten äänioikeusikä
oli vuosien 1970 ja 1972 eduskuntavaaleissa myös
20 vuotta.
Vuoden 1972 vaaleissa oli kuitenkin Vareksen
mukaan monessa mielessä laiskan uusintaottelun
maku. Vaalit tulivat myös sotkemaan piirin valmistautumista
parhaillaan työn alla olleisiin kunnallisvaaleihin.
Puolueen tarjoamaa kampanjaa pidettiin
vähän väsähtäneenä, mutta sen katsottiin olevan
kuitenkin sovitettavissa myös kunnallisvaaleissa
käytettäväksi. Edellisistä vaaleista oli alle kaksi vuotta,
ja uusiin oli päädytty sisäpoliittisen umpikujan
kautta, mitä kuvasti se, että tuona aikana oli istunut
– laskentatavasta riippuen – viisi hallitusta. Vareksen
mukaan puolueen suosion kasvu oli vasemmistolle
ja keskustalle epämukavaa, mutta ei kuitenkaan
kohtalokasta, niin kauan kun ne pystyivät sopimaan
asioista keskenään. Kokoomuksen kannatus Etelä
Hämeessä oli 23,1 %, millä säilytettiin neljä paikkaa.
Valtakunnallisesti Kokoomus menetti hieman
laskeneella 17,59 %:n kannatuksellaan kolme paikkaa.
SMP menetti oman hajaannuksensa takia kaksi
paikkaa Keskustapuolueelle. SDP menetti myös vähän,
mutta sen sijaan SKDL lisäsi kannatustaan.
Vuoden 1975 eduskuntavaaleissa oli jäsenäänestys
ensimmäisen kerran käytössä, ja se suoritettiin
kaikissa Etelä-Hämeen 30 kunnassa. Vaaliliitto
oli solmittu jo hyvissä ajoin Kristillisen Liiton kanssa.
Uutta oli, että äänestysikä oli vuodesta 1975 alkaen
18 vuotta. Vaikka ehdokkaiden tukiryhmät ahkeroivat
kovasti, jäi kampanja-aika kesän takia lyhyeksi.
Hämeen Kokoomus saattoi kuitenkin olla tyytyväinen
äänimääränsä kasvuun ja kannatukseensa, 24,9
%. Sillä tuloksella se tuli Suomen kokoomuslaisimmaksi
vaalipiiriksi. Vaaliliitolle voitetuista viidestä
paikasta Kokoomus sai neljä – kaksi naista ja kaksi
miestä - ja kristilliset yhden. Tästä saatiinkin sopivasti
haaste seuraaviin vaaleihin. Kokoomuksen kannatus
oli koko maassa nyt 18,37 %, mutta muutokset
puolueiden voimasuhteissa jäivät vähäisiksi lukuun
ottamatta SMP:n 16 paikan menetystä. Menestys ei
kuitenkaan nostanut Kokoomusta hallitukseen, eivätkä
porvaripuolueet vahvasta vasemmistovirtauksesta
huolimatta pystyneet vieläkään yhteis työhön.
Vaalien jälkeen Martti Miettunen kokosi ns. hätätilahallituksen,
kansanrintamahallituksen, jossa
molemmat kansanpuolueet olivat mukana. Hallitusohjelman
aikaansaaminen oli ollut vaikeaa. Hallituksen
tehtävänä oli ollut työllisyyden turvaaminen
ennätyssuuren työttömyyden vallitessa. mutta
talouden syöksykierteen edellyttämiä leikkauksia ei
kuitenkaan haluttu tehdä. Kun vielä maatalouden
ylituotanto-ongelman ratkaisustakaan päästy sopuun,
niin erohan siitä tuli.
Vuonna 1978 olleiden valitsijamiesvaalien jälkeen
vuorossa oli vuosikymmenen viimeiset eduskuntavaalit,
joihin valmistautuminen aloitettiin jo
1978 puolella. Aikataulutukseen oli ollut vaikutta