1960-luku
Eduskuntavaalit
1960-luvulla
Vuoden 1962 eduskuntavaalien sattuminen lähelle
valitsijamiesvaaleja tarkoitti molempien vaalien
vaalitaistelun käymistä käytännössä samaan aikaan,
missä on hyvät ja huonot puolensa. Edellisen vuoden
puolelta alkaen oli järjestetty yhdistysten kanssa
jo iskupäiviä, jolloin kunnissa oli järjestetty yhtä
aikaa ainakin yksi vaalitilaisuus, jota edelsi laaja tiedotuskampanja.
20
Molemmat vaalit käytiin kuitenkin
Neuvostoliitosta tulleen ja uhkaavaksi koetun nootin
varjossa, puhuttiin noottikriisistä. Etelä-Hämeessä
puolueet solmivat kaikkiaan seitsemän vaaliliittoa
ja Kokoomus lähti vaaleihin jälleen Vapaamielisten
liiton kanssa. Tulos parani edellisistä vaaleista, ollen
20,4 % ja tuoden kolme paikkaa. Eduskuntaan tuli
porvarienemmistö, ja maahan saatiin porvarillinen
enemmistöhallitus.
Vuoden 1966 eduskuntavaaleille leimaa-antavaa
oli oppositiossa olleen SDP:n moninaisten vaalilupausten
tulva. He tavoittelivat tällä kertaa omien
kannattajiensa lisäksi myös suurta epävarmojen
äänestäjien joukkoa lupaamalla kaikkea kaunista
ja hyvää. Maalaisliitto oli muuttanut nimensä 1965
Suomen Keskustapuolueeksi ja alkoi nyt tavoitella
maaseudulta kaupunkiin muuttanutta väestöä
äänestäjikseen. Valtakunnan tasolla Kokoomus tavoitteli
taas porvarien vaaliliittoa. Etelä- Hämeessä
lähestyttiin Kansanpuoluetta ja Kristillistä liittoa,
mutta kumpikaan ei tällä kertaa suostunut. Vaaleissakin
kävikin sitten huonosti, kuten oli vähän osattu
pelätä. Tulos oli tappio kaikille porvaripuolueille.
Kokoomuksen saavuttama paikkamäärä 26, kertoi
kuuden paikan menetyksestä. Eduskunnan ei-sosialistinen
enemmistö vaihtui yllättäen sosialistiseen
enemmistöön 103-97, mikä järkytti. Edessä oli nyt
Kokoomukselle oppositioaika, jonka kestoa ei voinut
tietää. Vareksen mukaan Kokoomuksessa oli totuttu
pettymyksiin ja vaatimattomiin odotuksiin. Puolue
oli ollut valtapoliittisella sivuraiteella ja tuntenut
koko ajan taistelevansa myös yhteiskunnassa meneillään
ollutta arvomuutosta vastaan – eikä kovin
menestyksellisesti.
Etelä-Hämeessä Kokoomuksen äänimäärä laski
1836 ääntä, mutta paikkamäärä säilyi kolmessa. Oltiin
itse sitä mieltä, että vikaa oli taas ehdokasasettelussa:
liian vähän maanviljelijäehdokkaita ja insinööriehdokas
puuttui kokonaan. Naisehdokkaista taas
liian suuri osa oli akateemisia. Oltiin toisaalta myös
sitä mieltä, ettei Kokoomus ollut hallituksessa ollessaan
saanut oikeastaan mitään aikaan, eikä nuoriinkaan
ollut saatu kunnon yhteyttä. Puolueen omaa
viestiäkin pidettiin liian pitkänä ja epäselvänä eli pettyneen
koottuja selityksiä.
Kokoomuksella oli ollut jo pitkään yhtenä suunnitteluelimenään
laaja asiantuntijoista koostunut
toimikunta- ja valiokuntaverkosto, jossa piirit olivat
hyvin edustettuina. Eduskuntavaalien jälkeen
Rihtniemi perusti vielä ydintä vahvistamaan
erityisen hallituspoliittisen valiokunnan, jonka esikuvana
oli Englannin opposition ”varjohallitus”.
Valiokunta oli uudistushenkinen ja antoi mm. koulunuudistustoimikunnalle
puolueen perustamisajoista
muistuttavan lausunnon, sillä se ” piti tarkoituksenmukaisimpana,
että suomenkielisissä kouluissa ensimmäisenä
vieraana kielenä olisi englanti ja ruotsi
tulisi vasta yläasteella, valinnaisena jonkun toisen
kielen kanssa”.
Uudistunut, tulevaisuuteen katsova ja aktiivinen
ilmapiiri veti puolueen toimintaan mukaan erityisesti
nuoria, vanhempien seuratessa konservatiiviseen
tapaan enemmän sivusta. Jäsenmääräkin kasvoi
mukavasti. Kokoomus vastasi kommunistien sosialisointipyrkimyksiin
ajamalla itse aktiivisesti sosiaalista
markkinataloutta, korosti pienomistusta ja yksityisyrittäjyyttä
tukevaa politiikkaa, sillä tavoitteena
olevan, nousun pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi
katsottiin edellyttävän yrittäjyyttä.