1920-luku
Suomalainen puolue
auttoi lähtöviivalle
Suomen valtiollisen kehityksen alkuaikoina 1890-luvulla,
6
säätyeduskunnan ja rajoitetun äänioikeuden
aikaan, ei vaaleja tai organisaatioiden luomista pidetty
läheskään yhtä tärkeänä kuin itsenäisyyden
lisäännyttyä. Puolueiden varhaismuodot syntyivät
aluksi lähinnä kieli- ja kansallisuuskysymysten ympärille,
ja vain työväenliikkeellä oli jo kattava organisaatio,
josta se jatkossa myös hyötyi. Suomalaisen
puolueen ja Kansallisen Kokoomuspuolueen historiateoksen
vuoteen 1929 kirjoittaneen FT Pirkko
Leino-Kaukiaisen mukaan fennomaanijohtajat eivät
innostuneet järjestäytymisestä, koska se olisi voinut
tuoda harmillisia rajoituksia. Tohtori Hannu Salokorpi
kirjoittaa teoksessaan ”Pietarin Tie”, että Kokoomuksen
taustalla olevan Suomalaisen puolueen perustamisessa
kesäkuussa 1905 oli käytännössä kyse
vain olemassa olevien suomenmielisten kontaktiverkostojen
uudelleen organisoitumisesta. Puolue oli
perustanut myös omia kansallisseuroja, jotka olivat
liittyneet piireiksi, joilla oli säännöt.
Hämeeseen oli 17.5.1905 perustettu suomenmielinen
toimikunta, ja saman kevään aikana oli
kansallismielisten Suomalainen seura perustettu
mm. Lahteen ja Heinolaan. Vuonna 1906 Suomen
Suuriruhtinaanmaan vaalilakiin kirjattu suhteellinen
vaalijärjestelmä sai loputkin aatesuunnat järjestäytymään.
Samana vuonna päätettiin eduskunnan
perustamisesta ja maan jaosta 16 vaalipiiriin. Aluksi
Hämeen eteläisen vaalipiiriin kuuluivat Tammelan,
Hauhon ja Hollolan kihlakuntien muodostamat kunnat
sekä Hämeenlinnan ja Lahden kaupungit. Yksikamarisen
eduskunnan vaalit keväällä 1907 lisäsivät
Hämeessäkin yhdistysten perustamisia (mm. Forssa,
Koski Hl, Kärkölä). Hämeenlinnaan oli perustettu
vaalipiirin toimisto ja mm. Lahdessa järjestettiin agitaatiokursseja.
Vaalit toimitettiin kolmen ehdokkaan
listavaaleina, jossa ei ehdokkaan kotipaikkaa ollut
rajoitettu. Puolueen keskustoimisto tuotti poliittisia
tausta-aineistoja ja toiminnasta raportoitiin viikoittain.
Vuoden 1907 vaaleissa Suomalaisen puolueen
Hämeen eteläisellä piirillä oli 9 ehdokaslistaa ja 12
ehdokasta, joista yksi oli nainen. Valituksi heistä tuli
3. Vuosien 1907 ja 1911 välissä käytiin viidet eduskuntavaalit,
mikä oli työlään ehdokashankinnan lisäksi
myös suuri taloudellinen ponnistus. Siitä kertyi
velkaa, koska varsinaisia tuloja ei vielä ollut. Puolueen
alkuinnostus laimeni kuitenkin pian ja vuonna
1908 puolueella oli maassa enää muutama piirisihteeri.
Ajanjaksolla 1907-1916 puolueiden toimijoissa
huolta herätti ennen kaikkea yleisen äänestysinnon
ja porvaripuolueiden äänimäärän lasku, vaikka
se oli vielä pysynyt suurempana kuin pahimman kilpailijan,
sosiaalidemokraattien. Uusi, vielä tuntematon
nousija oli Maalaisliitto.
Perustamisen alkukiemuroita
Laila Halmeen mukaan Suomen itsenäiseksi julistamista
6.12.1917 seurasi pian venäläisten sotilaiden
karkoittamiseksi vapaussota ja kansalaissota laillisen
hallituksen muodostamiseksi. Tämän verisen
vaiheen jälkeen maan puoluerakenteessa tapahtui
monia tarvittavia muutoksia. Kansallinen Kokoomuspuolue
perustettiin 9.12.1918 Helsingissä, ja
paikalla oli runsaasti väkeä eri puolilta Hämettä. Oli
myös erikseen sovittu, että paikallisyhdistykset siirtävät
kaikki varansa ja velvoitteensa sekä kehottavat
jäsenistöään liittymään uuteen puolueeseen. Ihan
helposti tämä ei tietenkään käynyt, koska vielä vuoden
1925 pöytäkirjoissa todetaan osan sovituista
siirroista olleen yhä tekemättä. Yhtenä syynä sanottiin
olleen mm. osakkeiden realisoimisen hankaluus.
Koska suurin osa Suomalaisen puolueen yhdistyksistä
toimi tuolloin Hämeessä, oli luontevaa, että
pääosa puolueen istuvista kansanedustajista liittyi
samalla oman puolueen lopetettua toimintansa.
Ajankuvaa tarkentaessa on hyvä muistaa, että
nuoressa valtiossamme olivat monet asiat vasta