8
1920-luku
raava kokous saatiin pidettyä vasta marraskuussa.
Toimintaa herättelemään valittiin taas uusi piirivaliokunta
ja -toimikunta varajäsenineen. Piirille avattiin
kanslia Hämeenlinnan Kansallisseuran lukuhuoneeseen,
Panimokatu 20, jonne U. V. Halminen oli jo valittu
piirisihteeriksi. Halmisen rooli osoittautui pian
merkittäväksi koko puolueelle. Alun kiireessä kasattu
organisaatiorakenne oli jo havaittu puutteelliseksi.
Piiritoimikunnat olivat jääneet organisaatiossa irrallisiksi
muusta, vaikka hoitivat mm. vaalit ja kaiken
rahaliikenteen. Halminen esitti toukokuussa 1920
sääntöuudistusta, jossa piiritoimikunta olisi yhdistyslain
hyväksymä, kansallisliiton virallinen edustaja
ja sillä olisi oikeustoimikelpoinen status.
Sosiaalihallituksen rekisteröintiosasto hyväksyi
esityksen ja asia eteni puoluejohdossakin. 14.6.1920
päivätty puoluevaltuuskunnan kirje antoi luvan Etelä
Hämeen Kansallisliiton perustamiseen. Tämä kerrottiin
tiedoksi piirivaliokunnan kokouksessa 14.7. ja
ryhdyttiin perustamisen valmisteluun. Elokuun 19.
rekisteröinnin edellyttämät asiakirjat oli hyväksytty
ja kansallisliitto oli rekisteröity numerolla 1723. Sen
jälkeen puoluevaltuuskunta vahvisti liiton säännöt
25. elokuuta ja hyväksyi Etelä-Hämeen Kansallisliiton
Kansallisen Kokoomuspuolueen ensimmäiseksi
kansallisliitoksi. Liitoksi, jolla oli takanaan jo ihan
kunniallisesti menneet, nuoren puolueen nimissä
tehdyt vaalit.
Sääntöjen mukaan oli kaiken puoluetoiminnan
tavoitteena edustajavalintojen lisäksi puolueen aatteesta
valistaminen ja äänestysinnon levittäminen
mm. agitaation avulla. Tämä oli kuitenkin vähällä
väellä ja käytettävissä olleella välinevalikoimalla työlästä.
Myös puolueen vaatimattomasti miehitetty
keskustoimisto haparoi alkuun toimissaan. Alueilla
oltiin kuitenkin omatoimisia ja kekseliäitä, eikä jääty
odottamaan valmista. Ensimmäisten vuosikymmenten
ajan vaalityön vastuu oli käytännössä piireillä,
eikä se tuntunut haitanneen toimijoita. Aatteelle
suopeat lehdet saatiin vähitellen tukemaan kampanjointia
ja henkilökohtainen agitaatio oli hyväksi todettu
ja paljon käytetty keino. Lisäksi järjestettiin
puhetilaisuuksia, jaettiin ehdokkaiden esitteitä,
levitettiin ohjelmalehtisiä ja julisteita, lähetettiin
kohdekirjeitä ja postikortteja. Jo varhain äänestäjille
myös soitettiin vaalipäivän aamuna ja järjestettiin
kuljetuksia äänestyspaikoille. Erityisen tyytyväisiä
oltiin maaseudulla järjestettyjen puhetilaisuuksien
yleisömääriin, sillä yleisen tarjonnan vähyys sai väen
hyvin liikkeelle.
Ehdokashankinta oli työlästä ja jäsenistön keruukin
oli tekijöiden puutteessa alkutekijöissään. Pitkään
oltiin myös sitä mieltä, että vaalien merkitystä
ei vielä oikein ymmärretty. Muiden puolueiden, erityisesti
sosialidemokraattien tilannetta pyrittiin siinä
sivussa seuraamaan ja vaalitulosten syitä pohdittiin
aktiivien kesken. Vuonna 1925 yhdeksi syyksi heikkoon
äänimäärään nähtiin myöhäinen talven tulo ja
huonot tieolot. Vuonna 1929 ongelmana pidettiin
eduskunnan hajottamisen takia järjestettyjen vaalien
sattumista harmillisesti kiireiseen kesäaikaan,
heinäkuulle. Maatalousvaltaisen alueen tärkeimmät
liikennevälineet olivat vielä hevosvetoisia, eikä rautateitä
maassa ollut vielä kovin montaa tuhatta kilometriä.
Toivottiin kuitenkin, että piirin luottamustoimiin
valitut asuisivat lähellä rautatietä.
Vaali vaalilta vähitellen opittiin onnistuneempaan
ehdokasasetteluun ja kampanjointiin. Alueen
elinkeinorakenteen takia tiedettiin maanviljelijäehdokkaan
saaminen jatkossakin tärkeäksi, sittemmin
haluttiin ehdolle myös juristi ja yksi nainenkin oli
hyvä olla. Piirin 21.3.1926 pöytäkirjan mukaan perustettiin
myös kolme kannatusyhdistystä, joiden
haluttiin pystyvän ennakoimaan vaaleihin käytettävissä
olevien varojen määrä ja keksiä uusia keinoja
hankkia niitä. Koska säännöllisiä tuloja ei vielä ollut,
oli piirin velkataakka alkanut kasvaa, eikä eduskunnan
hajottaminen vuonna 1929 suinkaan aikaansaanut
riemun kiljahduksia, päinvastoin.
Puolueen keskustoimiston jatkuvaa intoa vaaliliittoihin
ihmeteltiin kovasti, sillä omat yritykset eri
suuntiin oli useimmiten tyrmätty. Yleisesti ottaen oltiin
sitä mieltä, että vaaliliitoilla ei ollut kyllä Hämeessä
aikaansaatu oikeastaan yhtään mitään positiivista.
Päätettiin kuitenkin kuunnella kehotuksia ja olla
kokonaan kieltäytymättä, antaen puolueeseen päin
ymmärtää, ettei se ole aivan kokonaan pois suljettu
mahdollisuus Hämeen eteläisessä vaalipiirissäkään
ole.
Vuosien 1919–1932 ajaksi oli säädetty kieltolaki,
joka kielsi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen,
valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen,
anniskelun ja varastossa pidon muissa kuin
lääkinnällisissä, tieteellisissä tai teknillisissä tarkoituksissa.
Tarkoituksena oli raitistaa koko Suomi,
mutta vaikutus oli täysin päinvastainen. Asiasta on
mainintoja kohderyhmänä mainoksissa. Kokoomus