41
Hämeen Kokoomuksen historiikki
Eduskuntavaalit 2003-2007
ja puolue
Puolueitten teettämän yhteistutkimuksen mukaan
Kokoomuksen kannatus oli 2000-luvulla, Ville Itälän
puheenjohtajakaudella yhtä heikko kuin Pertti Salolaisen
kaudella vuonna 1993, vaikka tilanne oli monin
tavoin erilainen. Itälän valintaan alun perin kohdistetut
suuret odotukset eivät olleet toteutuneet
ja tieto aikaansai puolueen sisällä epävarmuutta ja
hämmennystä. Koska kilpailevia ehdokkaita ei kuitenkaan
ollut vuoden 2002 puheenjohtajakisaan ilmaantunut,
valittiin Itälä jatkoon, vaikka tämän kyky
viedä puolue vaalivoittoon vuoden 2003 eduskuntavaaleissa
epäilytti.
Vuonna 1987 alkanut hallitustaival katkesi tylysti
eduskuntavaalissa vuonna 2003 saatuun 18,5 %:n
vaalitulokseen. Kokoomuksen kansanedustajamäärä
putosi kuudella (40) ja oppositio odotti. Vaalien
voittaja oli Keskustapuolue ja kakkonen SDP. Uuden
perustuslain myötä hallituksen valinta oli siirtynyt
kokonaan eduskunnalle ja vaaleja kutsuttiin nyt
pääministerivaaleiksi. Koska Itälän mahdollisuuksiin
tässä kisassa ei uskottu, niin vaaleissa äänestettiin
selvästi Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välillä.
Vaalien alla paljon julkisuutta saaneen Irak-vuodon
selvittely langetti Lipposen ylle epäilyksen varjon,
jonka seurauksena pääministeriksi valikoitui
Jäätteenmäki. Tämän kausi jäi hallituksen vetäjänä
kuitenkin ennätyksellisen lyhyeksi, 69 päivää. Hän
joutui eroamaan menetettyään luottamuksensa lausuttuaan
lentäviksi lauseiksi nousseet fraasit. Hän
kertoi saaneensa raskauttavat faxit ”pyytämättä ja
yllättäen”, ja eduskunnassa asiaa selvittäessään hän
kertoi ”puhuvansa niin totta kuin osasi”. Jätettyään
erohakemuksensa presidentille Keskusta nosti pääministeriksi
Matti Vanhasen.
Vuonna 2003 vaaleihin osallistui 18 rekisteröityä
puoluetta. Hämeen piirissä oli käyty ennätysvilkas
jäsenäänestys, jonka tulokseen oltiin hyvin tyytyväisiä.
Ennen vaaleja ehdokaslistaan jouduttiin kuitenkin
tekemään kipeitä muutoksia mm. Sirpa Pietikäisen
vetäydyttyä ehdokkuudesta. Kokonaistuloksen
kannalta tärkeät, suurten äänimäärien saajat puuttuivat
nyt kokonaan, ja siksi osattiin odottaa pudotusta.
Tulokseksi tulikin kannatuksen reipas 4,5 %:n
lasku 21,8 %.:n. Ääniä menetettiin kaikkiaan 2 002,
jolloin jäljelle jäi 41 137. Ehdokkaiden yhteishenki
oli ollut hyvä, ja erikseen mainitsemisen arvoinen oli
jokaisen vaaleissa olleen ehdokkaan saavuttama yli
1 000 äänen raja, mikä on erittäin harvinaista. Julkisuudessa
esitettyjen arvioiden mukaan Kokoomus
hävisi lähinnä SDP:lle ja syyksi tappioon nähtiin yksinkertaisesti
puolueen profi ilin heikkous pääministerikisassa.
Kokoomuspiiri toipui vaaleista työn merkeissä
valmistautuen tulossa oleviin kunnallisvaaleihin.
Kuudentoista yhtäjaksoisen hallitusvuoden jälkeen,
Kokoomuksen hävittyä vaalit vuonna 2003,
alkoi Itälän lähtölaskenta. Puoluetoimistolle perustettiin
1.5.2003 vuosikymmenten tauon jälkeen
apulaispuoluesihteerin virka, johon nimitettiin varsinaissuomalainen
Petteri Orpo. Tuomo Yli-Huttulan
mukaan menestyksen aallonharjalla pitkään kulkeneessa
Kokoomuksessa ei pidetty muuttuneesta
tilanteesta, vaikka sitä oli osattu jo Itälän aloittaessa
vähän uumoilla. Oli niin kovasti haluttu muutosta, ja
se oli saatu. Hinta vaan tuntui nousevan tällä kertaa
korkeaksi. Alkanut oppositiokausi koetteli järjestöä
ja vaati kovaa harjoittelua. Mukana johtoryhmissä
tai avustajakaartissakaan ei ollut monia, jotka olivat
olleet edellisellä oppositiokaudella mukana.
Oppositio oli uusi kokemus ja vaati erilaista politiikan
tekemistä kuin mihin oli totuttu. Aihetta on
tutkittu paljon ja esiin on nostettu mielenkiintoisia
ajatuksia. Pekko Henttonen tutki vuoden 2004 puoluekokousta
todeten mm., että realiteettien muuttuessa
– tässä tapauksessa oppositioon joutuminen
- tarvitaan erilainen strategia. Lisäksi Mari K. Niemen
väitöskirjan mukaan ”poliitikkoja kunnioittavasta
politiikan journalismista oli siirrytty vähitellen kuvia
kaatavaan politiikan uutisointiin”. Tämä julkisuuden
tilassa tapahtunut muutos paljastaa sen julman ympäristön,
jossa puoluejohto, varsinkin hallituksessa
ollessaan, työtään tekee. Kaikki tapahtuu reaaliaikaisessa
julkisuudessa, jossa tikusta tulee äkkiä tukki ja
kärpäsestä härkänen.
Liian pitkän ja sisäisiä riitoja mediassakin käydyn
kiistelyn jälkeen Itälä ilmoitti keväällä, ettei lähde