
13
Hämeen Kokoomuksen historiikki
1950-luvun järjestö
ja vaalit
Viimeisen sotakorvauksia kuljettaneen junan ohitettua
Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952
oli rauhansopimuksessa vaadittu korvaus loppuun
maksettu. Suomeen oli lopultakin saatu olympialaiset
ja Armi Kuusela valittu Miss Universumiksi, joten
saimme kertarysäyksellä paljon näkyvyyttä maailmalla.
Tapahtumat aikaansaivat selvän myönteisen
muutoksen myös suomalaiseen henkiseen ilmapiiriin.
Valpo oli lakkautettu ja kommunismin uhkakin
tuntui heikentyneen, mutta kummitteli yhä kokoomuslaisten
mielessä. Yhteiskunnan rakennemuutos
oli alkanut sotakorvausten nopeuttaman teollistumisen
myötä ja maaltamuutto oli voimistunut. Kansanvallan
vaaran vuosiksi kutsuttu aika oli päättynyt,
taloudellinen hyvinvointi lisääntynyt ja poliittista
toimintaa alettiin uudistaa. Uudeksi ongelmaksi oli
kuitenkin alkanut muodostua asemaansa, kuin huomaamatta
vahvistanut Urho Kaleva Kekkonen, UKK.
Tämän tapa käyttää ulkopolitiikkaa aseena sisäpolitiikassa
oli taitavaa ja uudenlaista vallankäytäntöä,
jota jouduttiin harjoittelemaan. Kun Kokoomus päätti
yhä vastustaa uhkaksi kokemaansa kommunismia
ja sosialisointia, osasi Kekkonen heti käyttää sitäkin
omien hankkeidensa edesauttamiseen.
1950-luvulla Hämeen Kansallisliitto oli alkanut
vahvistua ja jäsenmääräkin kasvoi lupaavasti. Kokoomus
päivitti sääntöjensä puutteet ja uudisti jälleen
organisaationsa, mikä olikin tarpeen. Puolue
oli ollut käytännössä lähinnä eduskuntaryhmän ja
vaalikoneen yhdistelmä, jolla ei ollut varsinaista puoluekulttuuria,
kuten kuka, titteli, lähde Jyrki Jokinen
tutkimuksessaan toteaa. Puoluekokouksen vuonna
1950 hyväksymä sääntömuutos mahdollisti yhdistysten
edustajien osallistumisen puoluekokouksiin
(1/200), kun heidät- kolme - oli aiemmin piiri nimennyt.
Myös aloitteiden teko puoluekokoukselle tuli
mahdolliseksi, mutta käynnistyi yllättävän hitaasti.
Kokoomuspuolueen Keskusliiton vanha organisaatio
lakkautettiin liian kaupunkilaisena, virkamiesmäisenä
ja akateemisena ja nimeksi tuli Kansallinen
Kokoomuspuolue ry. Vahvistuneen roolin saanut
puoluekokous valitsi kahdeksi vuodeksi puoluevaltuuston
varajäsenineen. Sen puheenjohtaja oli puolueen
puheenjohtaja, ja valtuusto valitsi keskuudestaan
vuosittain puoluehallituksen. Puoluevaltuuston
60 jäsentä valittiin nyt piirien edustajista edellisissä
eduskuntavaaleissa saadun äänimäärän mukaisessa
suhteessa. Tätä täydennettiin myöhemmin vielä piikään
ns. kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä kannattavien
toimijoiden puolustustaistelun kohteena.
Sotien jälkeisinä epävarmoina ja raskaina aikoina
maamme yhteiskunta- ja talousjärjestelmä joutui
monta kertaa vaakalaudalle. Tunnettiin aika ajoin
suurta voimattomuutta ja epävarmuutta.
Vuonna 1946 maamme talouselämän kehitys ei
edennyt toivotulla tavalla, mikä ilmeni infl aationa,
kustannusten, palkkojen ja hintojen voimakkaana
nousuna, ja se koetteli maata rajusti. Elinkeinotoiminnan
säännöstely tuli täyteen laajuuteensa valta
ja työvoimalakien perusteella, joita sitten vielä
tiukennettiin, koska katsottiin rakennuttajien tarpeiden
olevan etusijalla muihin nähden. Hämeessä todettiin,
että asian ymmärtäminen ei suinkaan helpottanut
sen hyväksymistä. Silti toivottiin hiljaisesti,
että kommunistien vuonna 1947 kunnallisvaaleissa
kokema tappio, joka oli johtunut sosiaalidemokraattien
kieltäydyttyä tällä kertaa vaaliliitosta, ennakoisi
Kokoomukselle jatkossa hyvää, kuten sitten kävikin.
Vuoden 1948 vaaleissa yritettiin tarjota Edistyspuolueelle
jälleen vaaliliittoa, mutta nämä kieltäytyivät
ja jäivät omaksi tappiokseen kokonaan ilman
paikkaa. Vaalitoiminta oli taas aktiivista ja piirin toimintakertomuksen
mukaan vaalityössä oli apuna ollut
runsaasti myös vapaaehtoista, tilapäistä apuvoimaa.
Järjestettiin julisteiden ja esitteiden levityksen
lisäksi mm. kaksi 24 eri paikkakunnalle ulottunutta ja
suurta suosiota saanutta kesäjuhlakiertuetta. Kampanjoilla
saatiin 3 Hämeelle paikkaa, Kokoomus sai
maassa 5 paikan lisäyksen ja eduskuntaan nyt 33
edustajaa 17,04 % kannatuksellaan. Kommunistien
kokema murskatappio, 11 paikan menetys, vei puolueen
oppositioon. Se rauhoitti kummasti sisäpoliittista
tilannetta ja vahvisti kommunismin vastaista
rintamaa.