1960-luku
Presidentin valitsijamiesvaalit
1919 - 1956
Ennen Suomen hallitusmuodon voimaantuloa, oli
eduskunta - kuningasta odotellessa - nimennyt
maamme valtiohoitajaksi aluksi P.E. Svinhufvudin ja
tämän erottua C.G. Mannerheimin. Suomen ensimmäiseksi
16
presidentiksi eduskunta valitsi 25.7.1919
uuden voimaantulosäännöksen nojalla K.J. Ståhlbergin
(1919-25). Muita poikkeavia valintatilanteita
tällä ajanjaksolla oli kaikkiaan neljä. Vuosien 1940 ja
1943 presidentinvaalit suorittivat käytännön syistä
ennen sotia, vuonna 1937, valitut valitsijamiehet.
Istuvan presidentin, Risto Rytin, erottua kesken kauden
vuonna 1944, eduskunta sääti poikkeuslailla
marsalkka Mannerheimin presidentiksi ja toimikauden
pituudeksi jatkossa kuusi vuotta. Vuonna 1946
eduskunta valtuutettiin valitsemaan tehtävästä
eronneen Mannerheimin kauden loppuajaksi pääministerinä
toiminut J.K. Paasikivi.
Vuoden 1931 vaaleissa kokoomuslaisilla oli
haussa isänmaallinen ja kommunismia vastustava
ehdokas. Vaaliliittoa ei ollut, mutta sekä Kokoomus
että vastaperustettu puolue, IKL, nimesivät Svinhufvudin
omaksi ehdokkaakseen. Etelä-Häme sai neljä
valitsijamiestä ja Svinhufvud kaikkiaan 14 727 ääntä.
Ehdokas tuli lopulta kolmannessa äänestyksessä valituksi,
voittaen niukasti, 151-149, vastaehdokkaansa
Ståhlbergin.
Vuonna 1937 lähti Svinhufvudin jatkokautta
tavoittelemaan Kokoomuksen lisäksi jälleen IKL ja
joitain muista eduskuntaryhmistä. Muut ehdokkaat
olivat Väinö Tanner, Kyösti Kallio ja K. J. Ståhlberg.
Vaalipropagandaa oli tällä kertaa tarjolla ennätysmäärä
ja tilaisuuksia järjestettiin suuremmissa asutuskeskuksissa.
Valittu oma ehdokas sai 84 valitsijamiestä
12 911 äänellä. Sitten seuraavassa vaiheessa
nähtiinkin oikein kunnon juonittelu. Ensin sosialistit
hylkäsivät oman ehdokkaansa, vaikka tällä oli 95
valitsijamiestä. Sitten he antoivat ensimmäisellä
kierroksella äänensä Ståhlbergille, joka sai näin 150
ääntä ja olisi tarvinnut vain yhden äänen enemmän
tullakseen suoraan valituksi. Svinhufvud sai 94 ja
Kallio 56 ääntä. Toisessa äänestyksessä sosiaalidemokraatit
siirtyivät puolestaan Kallion taakse, joka
voitti saaden lopulta kaikkiaan 177 valitsijamiestä.
Näissä vaaleissa valitut valitsijamiehet valitsivat seuranneen
sota-ajan vuoksi myös kaksi seuraavaa presidenttiä.
Vuonna 1950 järjestetyt, sotien jälkeen ensimmäiset
valitsijamiesvaalit olivat kokoomuslaisille
alusta asti selkeät. Oli päätetty asettua tukemaan
Paasikiven jatkokautta ja vaalivalmistelutkin oli aloitettu
jo edellisen vuoden puolella. Monesti vaaliliittotoiveissaan
pettynyt ja epäonnistunut Kansallisliitto
sai kuitenkin yllätyksekseen Vapaamielisten liitolta
tarjouksen vaaliliittoyhteistyöstä. Tämän vaaliliiton
työnimeksi tuli ”Kansallisten puolueiden vaaliliitto
J. K. Paasikiven uudelleen valitsemiseksi”. Muillakin
puolueilla oli Etelä-Hämeessä vaaliliittoja, mutta
tiedettiin myös sosiaalidemokraattien suhtautuvan
jossain määrin myönteisesti Paasikiveen. Muina ehdokkaina
olivat SKDL:n Mauno Pekkala ja maalaisliiton
Urho Kekkonen. Heistä Kekkonen herätti pian
kokoomuslaisten piirissä paheksuntaa amerikkalaistyyliseksi
kuvatulla henkilövaalikampanjallaan, jota
ei pidetty hyvän tavan mukaisena.
Etelä-Hämeessä oli saatu hyvin kerättyä pitäjiin
tukimiehiä ja tukimiespäälliköitä. Lisäksi oli paljon
vaalioteasiamiehiä ja osa heistä sai monipuolista
koulutusta vasta perustetulla Snellman -opistolla.
Työ tuotti hedelmää ja omakin tulos oli parempi kuin
oli osattu odottaa. Ehdokas sai 42 483 ääntä, joilla sai
9 valitsijamiestä ja näistä 8 kuului kokoomuslaisille.
Paasikivi sai lopulta 159 ääntä, Ståhlberg vain 14 ja
loput olivat tyhjiä. Paikallisten toimijoiden meriitiksi
oli hyvän tuloksen lisäksi katsottava se, että piiri saavutti
maan kokoomuslaisimman vaalipiirin aseman.
Vuoden 1956 valitsijamiesvaalit aloittivat kokoomuslaisittain
uuden ajanjakson. Paasikivi oli jo
80-vuotias, eikä saanut enää kannatusta. Ehdokkaaksi
valittiin suurlähettiläs Sakari Tuomioja ja
vaaliliittokumppaniksi tuli taas Vapaamielisten liitto.
Toiminta vaalikentällä oli vilkasta. Järjestettiin
pirtti-iltatoimintaa ja puhetilaisuuksia tunnuksella
”Presidentiksi Tuomioja – lakimies, talousmies, valtiomies”.
Muina ehdokkaina olivat Maalaisliiton,
pääministerinä toiminut Kekkonen, SDP:n K. A. Fagerholm,
Suomen kansanpuolueen Eero Rydman,