1990-luku
Tasavallan presidentin
valitsijamiesvaalit 1982 ja 1988
Presidentin valitsijamiesvaalit jouduttiin vuonna
1982 järjestämään ennenaikaisesti, istuvan presidentin
32
erottua tehtävästään huonon terveytensä takia.
Hänen todellista kuntoaan oli arvailtu jo kauan,
mutta lähipiiri varjeli presidenttiä ja salaili totuutta
viime hetkeen asti omista syistään. Presidentti oli
jäänyt sairaslomalle syksyllä 1981, mutta muodollisesti
hän oli presidentti vaaleihin asti. Eron tultua
tietoon, nimesivät kaikki eduskunnassa istuneet
puolueet omat ehdokkaansa. Tilanne oli outo ja
jännittäväkin. Uutta oli myös se, että valitsijamiehiä
valittiin nyt 301, tasatuloksen mahdollisuuden eliminoimiseksi.
Keskustan ehdokastilanne oli alkuun
ongelmallinen, koska yleisesti arveltiin, että entisen
vahvan vaikuttajan, Ahti Karjalaisen aika oli ohi. Jotkut
pelkäsivät hänen kuitenkin ilmestyvän mustana
hevosena vielä mukaan. Näin ei käynyt. Puolueiden
ehdokasjoukko oli nimekäs: SDP Mauno Koivisto,
Keskusta Johannes Virolainen, SKDL Kalevi Kivistö
jne. Mukana oli myös Liberaalisen kansanpuolueen
ehdokkaana Helvi Sipilä.
Kokoomuksen ehdokkaana oli ylimääräisen puoluekokouksen
valitsema, porvarillinen vaihtoehto,
Harri Holkeri, jonka uskottiin saavuttavan ainakin
puolueen parlamentaarista kannatusta vastaavan
äänimäärän. Sloganiksi tuli ”Harri Holkeri turvaa
kansakunnan linjan” ja äänestäjiä kehotettiin valitsemaan
”oikein”. Holkerin hyvinä ominaisuuksina
pidettiin: luotettavuutta, isänmaan asioille omistautumista
ja kansallista yhteenkuuluvaisuutta
korostamista. Ääni Kokoomukselle olisi ääni myös
Paasikivi-Kekkonen- linjan rauhantahtoiselle puolueettomuuspolitiikalle.
Vaalien alla pohditut yhteistyömahdollisuudet
muiden porvaripuolueiden
kanssa kuivuivat kokoon mahdottomina.
Hämeen vaalipiirissa kampanjointi oli innostunutta
ja uhrautuvaa. Jäsenäänestyksellä nimetyistä
21 ehdokkaasta saatiin tukijoukkoineen hyvä runko
kampanjalle, jossa korostettiin ehdokkaan hyvien
puolien lisäksi myös puolueen ideologisia vaihtoehtoja.
Tiedossa kuitenkin oli myös Mauno Koiviston
suuri suosio, jota hän oli kartuttanut vähitellen
vuosien mittaan. Holkerille järjestettiin useita kansanjuhlia
ympäri vaalipiiriä ja mm. Harrin-päivän
hiihtotapahtuma. Tilaisuudet keräsivät tuhansia
osanottajia ja niiden henki oli hyvä. Holkeri sai 55
146 ääntä ja valitsijamiehiä sillä sai kuusi. Kokoomus
sai kaikkiaan 59 valitsijamiestä ja 18,7 % annetuista
äänistä. SDP:n ehdokas Koivisto saavutti odotetun
voiton, ja saamillaan 144 valitsijamiehellä hänet valittiin
suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Vuonna 1988, Koiviston ensimmäisen kauden lähestyessä
loppuaan oli edessä vaali, jossa oli ensimmäisen
kerran käytössä uusi vaalitapa. Tällä kertaa
oli mahdollista äänestää toisella kahdesta käytössä
olleesta äänestyslippusta suoraan presidenttiä ja
toisella valitsijamiestä. Hämeessä oli aloitettu valmistelut
jo eduskuntavaalien yhteydessä. Ensin oli
äänestetty myös piirin omasta ehdokkaasta, jolloin
Holkerin vastaehdokkaana oli ollut Erkki Pystynen.
Tämän saatua vain neljänneksen annetuista äänistä
piiri asettui Holkerin kannalle. Myös vaaliliittoajatus
päätettiin jättää väliin ja valittiin 22 valitsijamiesehdokasta.
Joukko täydentyi vielä myöhemmin yhdellä
loikanneella Kristillisen liiton ehdokkaalla. Varsinainen
kampanja-aika jäi melko lyhyeksi, mutta saatiin
ehdokkaan kampanjatoimiston avustamana järjestettyä
kaikkiaan 41 tilaisuutta tavanomaisen juliste-
ja mainosjakelun lisäksi.
Hämeessä Koivisto sai yli puolet vaalipiirin äänistä
lähinnä SDP:n ja SMP:n avulla. Holkeri sai 54
087 ääntä ja 24,5 %, millä sai kuusi valitsijamiestä.
Jälkeen päin Holkerin kampanjaa arvosteltiin vaisuksi
ja varovaiseksi, mutta kampanjoinnin räväkkyyden
karsiminen sai myös ymmärrystä. Holkeri
oli kampanja-aikaan maan hallituksen pääministeri,
jonka nimittäjä ja arjen esimies oli myös kilpailevana
ehdokkaana. Tilanne oli hankala ja varmasti kiusallinenkin,
ainakin ehdokkaalle.
Uuden vaalijärjestelmän toimivuus saatiin testattua
näissä vaaleissa hyvin. Koivistolla oli vastaehdokkaita
neljä. Suorassa vaalissa heistä koko maan
tasolla menestyi parhaiten Paavo Väyrynen 20,57
% kannatuksella, Holkeri tuli kolmanneksi 18,43 %
kannatuksellaan. Suuresta suosiostaan huolimatta
Koivisto ei saanut yli puolta suorista äänistä, vaan
48,9 % Piti siis järjestää toinen kierros, jolloin äänes