Työuupumuksen selättämiseen tarvitaan uusia keinoja
Mielenterveyssyistä aiheutuvan työkyvyttömyyden nousutrendi on ollut huolenaihee-na
viime vuosina. Sekä lyhyemmät sairauspoissaolot että työkyvyttömyyseläkkeet
ovat yleistyneet. Yksi taustatekijä saattaa olla työuupumus, jonka hoitoon ja
ennaltaehkäisyyn tarvitaan nyt uusia ja jämäkämpiä keinoja.
Työuupumuksella tarkoitetaan pitkittyneen
työstressin seurauksena syntyvää
häiriötilaa, johon liittyy uupumus,
kyynistyminen ja heikentynyt
ammatillinen itsetunto. Kyselytutki-muksissa
on todettu lieväasteista
työuupumusta potevia olevan noin
neljäsosa työvoimasta, vakavam-piasteisesta
työuupumuksesta
kärsii yleensä muutama prosent-ti.
Työuupumustilanteissa
työkyky ja luovuus heikkenevät
vähitellen tilanteen pitkittyessä.
Vakavasti työuupunut on työky-vytön
ja tarvitsee toipumisen
alkuvaiheessa lepoa.
Suomessa ei työuupumusta
useimmiten luokitella sairaudeksi
palvelujärjestelmässä eikä sosiaalivakuu-tuksessa
(Kela). Kansainvälisessä tautiluoki-tuksessa
työuupumus on kooditettu Z-ryhmän
merkillä, ja niitä ei yksinään katsota varsinaisiksi sairauk-siksi.
Usein työuupumustilanteisiin liittyy masennusta,
ahdistusta tai muita mielenterveysryhmän sairauksia.
Silloin varsinaiseksi sairausdiagnoosiksi merkitään koodi,
jonka varmemmin tiedetään oikeuttavan sairauspoissa-oloon
ja siihen liittyvään sosiaaliturvaan.
TYÖUUPUMUSTILANTEISSA TYÖKYKY JA LUOVUUS
HEIKKENEVÄT VÄHITELLEN TILANTEEN PITKITTYESSÄ
Ongelmaksi muodostuu tällöin työuupumuksen huomiotta
jääminen. Työuupumus saattaa olla koko tilanteen
alkusyy ja merkittävin taustatekijä. Työuupumus merki-tään
vain lisäinformaationa asiakirjoihin, tai se jää
kokonaan merkitsemättä. Sairauden hoidossa keskitytään
pääosin tai yksinomaan yksilön lääkehoitoon ja terapiaan.
Työkuormituksen ja työolosuhteiden korjaaminen
unohtuu ja jää sivurooliin.
Työuupumukselle alttiina ovat erityisesti työlleen hyvin
sitoutuneet ja velvollisuudentuntoiset työntekijät, joille
ajan mittaan kehittyy epäsuhtaa työn vaatimuksien sekä
voimavarojen ja vaikutusmahdollisuuksien välillä. Töitä
saattaa olla liikaa tai vastuut on määritelty epäselvästi.
Työssä ei saa tarvitsemaansa tukea esimieheltä ja
työtovereilta tai työhön liittyy epävarmuuden ja epäoikeu-denmukaisuuden
kokemuksia. Tyypillinen työssään
uupuva on hyvä ja motivoitunut työntekijä, jolla työn
organisointiin, työmäärään ja työyhteisöön liittyen on
korjattavaa. Näitä työolosuhteita korjaavia toimia työnte-kijä
ei voi tehdä yksin tai terapeutin kanssa, vaan olennai-sinta
on esimiehen ja työnjohdon tuki ja apu. Toki myös
yksilön saamalla hoidolla ja stressin hallinnan ohjauksella
saadaan lisäapua toipumisessa.
6 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
Työntekijällä on työsopimuslain perusteella
oikeus palkkaan, kun hän on estynyt sairas-tumisen
tai tapaturman takia tekemästä
työtään. Työehtosopimuksissa on
usein sovittu tarkemmin ja katta-vammin
sairausajan palkasta.
Työuupumuksen osalta käytän-nöt
sairausajan palkanmaksun
osalta vaihtelevat eikä sairaus-ajan
palkkaa välttämättä
makseta poissaolon ajalta.
Työtuomioistuin on ottanut
tähän kysymykseen kantaa
ratkaisussaan TT 2020:89.
Kyseisessä tapauksessa työnteki-jällä
katsottiin olevan oikeus
sairausajan palkkaan lääkärintodis-tukseen
merkityltä työkyvyttömyys-ajalta,
joka johtui työuupumuksesta
(Z-koodi 73.0).
TYÖEHTOSOPIMUKSISSA ON USEIN SOVITTU TARKEMMIN
JA KATTAVAMMIN SAIRAUSAJAN PALKASTA
Yksimielisessä ratkaisussaan työtuomioistuin kiinnitti
huomiota muun muassa työehtosopimuksen sairausajan
palkanmaksua koskevaan määräykseen ja sitä koskevaan
soveltamiskäytäntöön. Työehtosopimusmääräyksessä
viitataan työsopimuslakiin. Siinä ei ole kuitenkaan
määräyksen sanamuodon perustella tarkemmin sovittu,
millainen sairaus tai diagnoosi oikeuttaa sairausajan
palkkaan. Myöskään työsopimuslaissa ei ole tätä tarkem-min
määritelty.
Työkyvyttömyyteen liittyvä sosiaaliturva on viime
kädessä sopimuskysymys. Kansainvälistä tautiluokitusta
käytetään hieman eri tavoin eri maissa, ja työuupumus
onkin eräissä maissa ihan kelvollinen sairauspoissaolon
syy ja jopa itsenäinen ammattitauti. Työuupumuksen
juurisyihin päästään ennaltaehkäisyssä ja hoidossa
helpommin ja nopeammin kiinni, kun työuupumusta ei
tarvitse väkisin yrittää vääntää masennukseksi, jotta
turvataan oikeus sairauspoissaoloon ja työkyvyttömyyden
aikaiseen toimeentuloturvaan. Myös toipuminen todennä-köisesti
sujuu nopeammin eikä tilanne kroonistu, kun
diagnoosi on alusta alkaen kohdallaan.
Olisiko nyt oikea aika uudistaa työuupumuksen
luokittelua ja hoitokäytäntöjä myös meillä Suomessa? •
RIITTA TYÖLÄJÄRVI,
STTK:N SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN ASIANTUNTIJA
HANNELE FREMER,
STTK:N LAKIMIES