J o Stanley on tehnyt tasokkaan tutkimuk-sen
naisista merillä viimeisten vuosisato-jen
aikoina. Hän tarkastelee kysymystä
englantilaisesta perspektiivistä, mutta on
myös ottanut mukaan muidenkin maiden kehitys-tä.
Hän on myös viitannut kysymyksessä myös
suomalaisiin tutkijoihin pitkässä lähdeluettelos-saan.
Suomessa ei ole suinkaan tietääkseni tehty
yhtä kattavaa tutkimusta merellä työskentelevis-tä
naisista, siitä huolimatta, että meillä on
erityisesti ollut Itämerellä naisia merillä melkein
kaikkina aikoina. Tutkijamme ovat lähinnä
käsitelleet erilaisia yksityiskohtia merillä
olevista naisista.
Stanley lähtee niin pitkälle taaksepäin kuin
1600-luvulle, jolloin ensimmäiset naiset lähtivät
merille miehiksi pukeutuneina, mutta paljastui-vat
ennemmin tai myöhemmin naisiksi. Myös
englantilaisessa sotilaslaivastossa olisi pitänyt
olla naisia pyykinpesijöinä ja
Lukuvinkki
36 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
Anne
Bonney ja Mary
Cloctus
vuonna 1840.
Kun
höyryalukset
tulivat
mukaan
aluksille lähinnä laivaemänniksi, jotka pitivät
huolta naismatkustajista. Ajateltiin, että vain
naiset olivat soveliaita petaamaan ja siivoamaan
naisten hyttejä. Kapteenien vaimot, jotka
seilasivat miestensä kanssa, saattoivat joutua
töihin aluksella, kuten Mary Anne Brown
Patten, joka vuonna 1855 otti päällikkyyden
miehensä jälkeen kriisitilanteessa, seilatessa
Macaosta San Franciscoon. Yhdysvalloissa
lienee ensimmäinen nainen saanut merikaptee-nin
pätevyyskirjan höyryaluksella vuonna 1884.
Hän oli rouva Mary M. Miller New Orleansista.
Stanley on tehnyt kronologinen listan merillä
olleista naisista eri maissa. 1960-70-luvuilla
naiset rikkoivat lasikaton. Muistan toki, kun
Suomen Laivanpäällystöliiton ensimmäinen
naispuolinen jäsen seilasi konttoriin, Arja
Rauramosta tuli merikapteeni Kotkassa vuonna
1974. Suomessa meillä oli jo ollut pitkään naisia
aluksilla johtajattarina (heitä kutsuttiin nimellä
trissa), kokkeina ja messi- sekä salonkityttöinä
niihin aikoihin. Minun isoisäni sisar Hilma
Lillberg (os. Nylund) oli johtajattarena FÅA:lla
1930-luvulla, muun muassa ss Miralla. Ruotsilla
oli varhain naissähköttäjiä mutta Suomessakin
oli heitä pieni joukko. Kun lähdin merille 1952
naisia ei saanut vielä palkata alukselle valtameri-matkalle
ja Etelä-Amerikan linjalla oli vain
miehiä keittiöpuolella.
Maailmansota vaikutti aika lailla naisten
merenkulkuun osallistumiseen eri tavoin. Jo
1900-luvun alussa alkoivat matkustajavarusta-mot
palkata naisia emännöitsijä-sairaanhoitajik-si
lääkärin avuksi, kuten vaadittiin aluksella.
Nämä naiset saivat aluksella päällystöstatuksen
ja ensimmäisen luokan palvelun sekä sijoitettiin
aluksella sairasosastolle. Näin vasta vain
ensimmäisen haastattelun British Medical
Journalissa tehdyn sairaanhoitajan haastattelun
jälkeen. Ensimmäinen naislääkäri merillä oli
Elizabeth Ross 1913. Hän työskenteli pienem-mällä
Glenlogan-aluksella, joka liikennöi
Yokohaman ja Hong Kongin välillä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana oli toki
harvoin naisia sota-aluksilla. Suurin osa työsken-teli
sairaanhoitoaluksilla, joita englantilaisella
laivastolla oli kolme kappaletta. Lasketaan että
noin 2 000 naisen olleen merillä hoitamassa
haavoittuneita. Tohtori Nancy Miller oli lääkäri-nä
Britannialla 1941 matkalla Karachiin, kun
alus Freetownin ulkopuolella saksalainen
apuristeilijän (raider) ampui ja alus upposi.
Eloonjääneet menivät pelastusveneisiin ja viiden
vuorokauden päästä espanjalainen rahtilaiva
pelasti Millerin sekä pelastusveneen. Hänet
sairaanhoitajina
merillä jo vuosisadan-vaihteessa
1600-1700.
Vuonna 1720 hirtettiin
naismerirosvot
Bonney
Read.
1800-luvulla
tilanne muuttui ja
enemmän naisia
tuli aluksille eri
syistä johtuen.
Ensimmäinen
englantilaisen
kauppalaivaston
naiskapteeni
pitäisi olla
Betsy Miller
prikialuksella
Cloctus
kuvaan ja maastamuuttoaalto
Atlantin yli alkoi, tuli yhä useampia naisia
Löysin mielen-kiintoisen
kirjan
Akateemisesta
kirjakaupasta,
joka kertoo
merenkulusta
naisten
näkökulmasta
katsottuna.
NAISIA MERILLÄ