englantilaisesta näkökulmasta
FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 37
palkittiin sekä Lloydsin mitalilla että MBE:llä. Myös
Korean-sodan aikaan oli naisia merillä sairaanhoitoaluk-silla.
Nykyään naisten määrä on kasvanut sekä The Royal
Navyssa että erityisesti risteilyteollisuudessa.
Lääkärien valinta risteilyaluksille ei ole enää sukupuo-likysymys.
Huulipunaa komentosillalla on yksi kirjan väliotsi-koista.
Stanley kertoo, kuinka eri tapauksissa nainen on
ottanut laivan päällikkyyden kapteenin rouvana, mikäli
kippari on joutunut onnettomuuteen tai tullut hulluksi
kuten eräs kapteeni valaanpyyntialuksella tapahtui 1823.
Naisten taistelu paikastaan komentosillalla on toki
ollut pitkä. Useimmiten päälliköiden tyttäret pystyivät
saamaan päällikkyyden isänsä jälkeen pienemmillä
aluksilla, mutta vielä 1930-luvulla oli se melkein aina
mahdotonta päästä navigointikouluihin tai kuten Englan-nissa
päästä kadetiksi. Stanley mainitsee, että Neuvosto-liitto
avasi naisille mahdollisuudet opiskella merikaptee-neiksi.
Vuonna 1935 Anna Shchetininasta (1908-99) tuli
ensimmäinen merikapteeni ja luultavasti myös ensimmäi-nen
nainen, jolla oli merikapteenin pätevyyskirja. Muistan,
että neuvostoliittolainen ryhmä vieraili Turun Navigointi-koulussa,
kun opiskelin siellä ja neuvostoliittolaiset kertoi-vat,
että hän oli silloin opettajana Leningradin Merenkul-kuinstituutissa.
En tiedä, minkälaista kehitys on ollut
Venäjällä sen jälkeen. Myöskään Stanley ei ole tutkinut
sitä.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen ja aluksi 1960-
luvulla naiset alkoivat opiskella perämiehentaitoja.
Kiinalaiset miehittivät aluksen rannikkoliikenteessä
naisista koostuneella kansipäällystöllä 1976-1980.
Denise Bradlaugh-Bonner oli yksi ensimmäisistä
englantilaisista naispuolisista päälliköistä aluksella 1000
tonninen Serenell 1970-luvun lopussa. Stanleyn mukaan
oli Sheila Edmundson ensimmäinen kansipäällystökadet-ti
1967. Englantilainen systeemi eroaa suomalaisesta tältä
osin, että Suomessa on aina pakko aloittaa jungmannina
tai myöhemmin merimieskoulussa ja työharjoittelussa
kansipuolella miehistöasemassa, samaan aikaan kun
päällystö Englannissa lähtee merille kadetteina maissa
opiskellun kadettikurssin jälkeen.
Vuonna 1976 tehdyn ILO:n merenkulkuosaston tutki-muksen
mukaan, todettiin että noin 32 000 naista työsken-teli
aluksilla miehistönä koko maailmassa ja 1 100 miehis-tönä
niissä 24 maassa, joista tutkittiin. Tutkimuksen
mukaan työskenteli silloin 3 000 naista suomalaisessa
kauppalaivastossa ja 12 000 neuvostoliittolaisessa
kauppalaivastossa. Suomalainen osuus riippuu tietenkin
siitä, että lauttaliikenne on kehittynyt valtavasti
1960-70-luvulla.
Konepuolella kehitys on ollut hitaampaa naisten
osalta. Arlene Cameron oli juuri kun kirja kirjoitettiin
2016 ollut vuoden Maerskin konttilaivalla neljäntenä
konemestarina. Vuonna 2014 hän oli ainoa nainen kadetti-kurssillaan.
Ison-Britannian kauppalaivastossa oli vuonna
2014 jo 17 naista konepäällikköinä (verrattuna 7 188
mieheen).
Suomessa kehitys on ollut hitaampaa. Traficomin
tilaston 2019 mukaan pitäisi olla seitsemän naispuolista
konemestaria ulkomaanliikenteessä, samaan aikaan kun
kansipäällystössä on 44 naista. Tilasto viittaa vuosityöai-kaan.
Talousosastojen naisten osuus on toki suurempi kuin
miesten. Ulkomaanliikenteessä on 1 534 naista ja 1 442
miestä Traficomin 2019 tilaston mukaan. Se johtuu
tietenkin matkustajalaivojen asiakaspalveluhenkilökun-nasta.
Kyllä, kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilökohtai-sia
kertomuksia ja haastatteluja naisilta eri aluksen
osastoilta ja siitä, kuinka he ovat kokeneet koulutuksen ja
naisiin suhtautumisen ylipäänsä varustamoissa ja mies-kollegoiden
taholta. Joka tapauksessa voimme todeta, että
naiset selviävät eri töistä aluksella mutta kaikesta
huolimatta heillä ovat toiset ongelmat kuin miehillä kun
kuvaan tulee perheen perustaminen ja lapsen hoito.
Kirja on joka tapauksessa mielenkiintoista lukemista
sille, joka haluaa tietoja kaikista eri merenkulkua ja
merimiehen elämää koskevista aspekteista. •
SVEN-ERIK NYLUND
Kirja: Jo Stanley: From Cabin ”Boys” to Captains,
250 years of Women at Sea. The History Press 2016,
304 sivua.