Heistä tulee helposti ikääntyvän
ihmisen pääasiallinen arjen auttaja,
arjen sujuvuuden koordinoija sekä
julkisen (sekä yksityisen) palveluiden
neuvottelija. Hoivan taustalla vaikuttaa
usein myös sanaton sopimus tai odotus
siitä, että jos ongelmia ja avun tarvetta
ikääntymisen myötä syntyy, niin oletetaan,
että kyllä lapset auttavat. Harvemmin
tätä keskustelua käydään avoimesti
ja ennakoivasti perhepiirissä läpi ja
hoivavastuu saattaa tulla yllättäen osaksi
omaa arkea. Näihin moniin ja osittaisiin
rooleihin tietyllä tavalla lipsutaan, harva
näitä ottaa tietoisesti kantaakseen.
Joustoja jaksamisen tukena
Omaiselta odotetaan joustavuutta
riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa
hän on. Hoivavastuu ja sen mukanaan
tuomat velvollisuudet valuvat yleensä
myös työelämään kuormittaen työntekijän
jaksamista. Hoivavastuu ja jatkuva huoli
läheisestä pirstaloi työntekijän arkea,
jolloin työn ja läheisestä huolehtimisen
välinen tasapainoilu lisää stressiä ja
synnyttää tunnetta oman elämän
hallitsemattomuudesta. Usein ei ajatella
sitä, että esimerkiksi erilaisten palveluiden
järjestäminen pitää hoitaa päivisin eli
omalla työajalla. Mutta entä jos työ ei
jousta edes puheluiden verran? Tai omaa
tilannetta ei haluta tuoda työpaikalla julki
mahdollisten syrjimispelkojen vuoksi?
Työssäkäyvän ja samanaikaisesti
läheisestään huolehtivan työntekijän
jaksamista tukee se, että hänen roolinsa
sekä tehtävänsä hoivaajana on alusta
alkaen selvästi määritelty ja myös se,
että hän tietää mitä läheinen toivoo
hoivan suhteen. Samaan aikaan myös
niistä joustoista, joita työntekijä työstä
tarvitsee, on hyvä käydä keskustelua.
Hoivavastuu ja työn yhteensovittaminen
vaatii joustoja ja kohdennettua tietoa
olemassa olevista sovittamisen keinoista,
mutta myös avoimuutta ja ymmärrystä
työyhteisöiltä. Näin vältytään siltä, että
hoivatilanteesta kehkeytyy työntekijän
hyvinvoinnin vaarantava tekijä. Monesti
läheisten hoivan yhteydessä tulee esille
se, että kuormittavin tekijä on henkinen
rasittavuus.
Vastuiden hallintaa ja
priorisointia
Priorisointi auttaa työntekijää jaksamaan,
niin työssä kuin läheisen hoivaajanakin.
Asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen
on tehtävä, jolle arkipäivän kiireistä
huolimatta kannattaa antaa aikaa sekä
voimavaroja. Näin läheistään hoivaava
pystyy rakentamaan sellaista arkea, jossa
omat toiveet ja arvot pääsevät esille ja
saavat tilaa. Hyvinvoinnin kannalta on
tärkeä kokea, että pystyy vaikuttamaan
omaan ajankäyttöön sekä työssä että
läheisen hoivaajana. Aikataulujen
hallitsemattomuus lisää stressin tunnetta
arjen kaaoksellisuuden keskellä.
Priorisointi on oman toiminnan
kyseenalaistamista ja myös luopumista.
Jostain täytyy luopua, jotta tärkeimmät
asiat saa suoritettua. Ydintehtävien
ja velvollisuuksien hahmottaminen
sekä rajaaminen on yksi tärkeimmistä
ensiaskelista. Asioiden haltuun ottaminen
vaatii sopeutumista ja sen ymmärtämistä,
ettei kukaan pysty vaikuttamaan kaikkiin
niihin asioihin, jotka omaa elämää
omaishoitotilanteessa muokkaavat.
Oman tilanteen rehellinen tunnistaminen
hoivatilanteeksi ja avun hakeminen siihen
vaativat rohkeutta. Mutta se kannattaa.
Kirjoittajat:
Andrea Lorenz-Wende toimii suunnittelijana
Omaishoitajaliiton työikäisille omaisiaan
auttaville suunnatussa Rahkeet riittämään
-hankkeessa
Marjo Ring toimii Mielen hyvinvoinnin
asiantuntijana Omaishoitajaliitossa.
Heiltä on ilmestynyt ensimmäinen
opasvihko Ajanhallinnan keinoista, joka
on vapaasti ladattavissa Omaishoitajaliiton
Andrea Lorenz-Wende sivuilta.
Marjo Ring
28 Työterveyshoitaja 1/21