toisiinsa vaikuttavat tekijät (altistavat, ylläpitävät, pahentavat ja
helpottavat), muodostavat yksilöllisen kipukokemuksen.
Kipu on kudoksen vaurioitumiseen tai vaurioitumisen uhkaan
liittyvä epämiellyttävä aistimus ja tunne-elämys TAI tällaista
muistuttava kokemus. Kivun tunteminen pitää meidät hengissä
(osaamme olla hyppimättä korkeilta katoilta, varomme kuumia
esineitä jne.), mutta kivun fysiologisista vaikutuksista ei sinänsä
ole mitään hyötyä kivun alkamishetken jälkeen. Kipu koetaan
kehollisesti ja luonnollinen johtopäätös on, että se kehon osa, jossa
kiputuntemus koetaan, on vaurioitunut. Kehon tuntemukset
saavat merkityksenannon ja tunnesisällön mielessä ja mielen
asiat aiheuttavat kehollisia reaktioita (kuten esimerkiksi pelko
aiheuttaa lukuisia kehon oireita). Kehon ja mielen kokonaisuutta
koordinoi ja ohjaa oppiva ja geenien antamaan perusalgoritmiin
nojaava keskushermosto. Varhaiset traumaattiset kokemukset
voivat vaikuttaa epigeneettisen säätelyn kautta esimerkiksi
stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiseen ja myöhempään
sairastavuuteen. Koettu kipu on yksilöllinen kokemus, joka
koostuu biologisista, kognitiivisista, emotionaalisista ja sosiaalisista
tekijöistä. Kivun biopsykososiaalinen malli tarkoittaa kaikkien
kipukokemukseen vaikuttavien elämänhistoriallisten tekijöiden
huomioonottamista pyrittäessä selittämään ja ymmärtämään
yksittäisen ihmisen kipua. Kipu on kroonistunut, kun se jatkuu
yli normaalin odotetun toipumisajan (3–6 kk). Krooninen
kipu on saanut uudessa WHO:n tautiluokituksessa (ICD-
11) oikeutuksen omaan sairauteensa: primaarinen kipu ja
sekundaariset krooniset kiputilat.
Kivun kokemisen yksilöllinen oppiminen alkaa jo sikiöaikana
ja jatkuu läpi koko elämän. Sitä ohjaavat neurofysiologiset
(biologiset) ja psykologiset (kiputapahtuman konteksti) tekijät
ja keskushermoston neuroplastisiteetti; esimerkiksi turvallinen
kipukokemus (vanhemmat lohduttavat, kun lapsi satuttaa itseään)
on aivan erilainen tapahtuma kuin turvaton kiputapahtuma
(väkivallan uhri). Myös aikuisiällä huonosti hoidettu akuutti
kipu ja siihen liittyvä ympäristön
välinpitämättömyys altistavat kivun
kroonistumiselle. Häpeä, pelko,
stressi ja yksinäisyys kipukokemuksen
yhteydessä tekevät sen traumaattiseksi
ja altistavat sen pitkittymiselle.
Oma merkityksenanto kivuliaalle
kokemukselle – en selviä tästä vs. tämä
menee kyllä ohi – vaikuttavat myös
kivusta selviämiseen. Keskushermosto
muovautuu oppimisen kautta ja kivun
pitkittyessä tapahtuu anatomisia ja
fysiologisia muutoksia, jotka puolestaan
alkavat ylläpitää kipua: tapahtuu
kipuherkistyminen, joka näyttäytyy
hyperalgesiana ja allodyniana, voi
kehittyä tuntohäiriöitä ja jopa muiden
aistinalueiden herkistymisiä (valo, hajut,
äänet). Kivun ”paikka” aivoissa siirtyy
enemmän kognitioita ja emootioita
sääteleville alueille ja kivunsäätelyssä
inhibitio (kivun vaimennus) ei toimi.
Krooninen kipu on kryptinen
(emme vieläkään tiedä kaikkia
sen palasia), monitekijäinen
"
Krooninen kipu ja
masennus ovat
voimakkaasti yhteydessä
toisiinsa.
ja moniongelmainen kokonaisuus; se ei ole esimerkiksi
anatomispatologinen muutos, ”krooninen välilevysairaus” tai
potilaan ”kuvittelema” kipu. Keskeinen ongelma kroonisessa
kivussa on se, miksi samanlainen sairaus tai vamma toisilla paranee
normaalisti mutta toisilla näyttää aloittavan hankalan kroonisen
kivun (esimerkiksi lannerangan välilevytyrä tai vyöruusu tai
luunmurtuma) tai miksi potilas voi olla invalidisoivasti kipeä
ilman mitään merkittäviä status- tai muita löydöksiä. Akuutissa
kivussa potilaan ilmoittama kivun voimakkuus on yhteydessä
kudosvaurioon mutta kroonisessa kivussa kivun voimakkuus
kertoo enemmänkin potilaan kokemasta subjektiivisesta
kokonaisvaltaisesta kärsimyksestä. Tällöin koettu kipu ei ole
suhteessa mahdollisen sairauden vakavuuteen, diagnoosiin,
toimintakykyyn tai kipuhaittaan eikä kivun voimakkuus ole se
mittari, jonka mukaan lääkitys tai interventiot suunnitellaan tai
niiden tehoa seurataan. Potilaan kokema kivun voimakkuus on
hänen subjektiivinen arvio, jota on kunnioitettava ja hyväksyttävä.
Kivun pitkittymistä ennustavat alkuvaiheessa koettu
huomattava kivun voimakkuus ja kivusta aiheutuva haitta,
Työterveyshoitaja 1/21 19