Työterveyshoitaja 1/21

tapahtuu kun työterveyden turvallisuuden ammattilainen uupuu TYÖUUPUMUS, OSA 1 - minun tarinani Sana työuupumus on hiipinyt suomalaisten tajuntaan enenevästi edellisen vuosikymmenen aikana. Sillä tarkoitetaan pitkittyneen työstressin seurauksena kehittynyttä häiriötilaa tunnusmerkkeinään uupumusasteinen väsymys, kyynisyys työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Stressiä tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen, mutta mitä tapahtuu, kun stressi alkaakin syödä voimavaroja ja pitkittyy? Tämä kaksiosainen tarina kuvaa yhden työterveyden ja -turvallisuuden ammattilaisen kamppailua. On kesäkuu 2020, ensimmäinen työpäivä keskenmenon ja sairasloman jälkeen. Vatsaa nipistää ja paino laskeutuu rinnalle avatessani työsähköpostin. Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat. Alan itkeä lohduttomasti kahlatessani viestejä läpi. Yritän vastata ensimmäiseen, mutta sormeni eivät tahdo jatkaa. Kädet valahtavat näppäimistöltä syliin, keskittymiskyky nollassa. Liian kauan olen piiskannut itseäni yli kapasiteettini ja soimaten itseäni laiskaksi, kun työmäärä on tuntunut loputtomalta. Tässä on lopputulos: henkinen romahdus, jossa keskenmeno toimi laukaisevana tekijänä. Ymmärrän ettei näin voi jatkua. Pitkä tie stressistä työuupumukseen Työtilanteeni mutkistui muutettuani Lontooseen ylennyksen vuoksi. Innostus ja uutuudenviehätys roolista vanhempana asiantuntijana vastaten Euroopan toimintojen työterveydestä ja -turvallisuudesta sai aluksi venymään. Puolen vuoden jälkeen mietin miksi työtilanne ei ollut tasoittunut. Alun rästitöiden hoitaminen ei ollut muuttanut tilannetta. Vietin useita työpäiviä viikosta pelkästään sähköposteihin ja kokouksissa istumiseen. Taukoihin ei ollut aikaa, söin lounaani kokouksessa tai työpisteellä. Eräänä päivänä esimieheni näytti laskelman roolilleni kirjatuista tuntimääristä eri asiakassopimuksissamme. Vaadittujen tuntimäärien toteuttaminen vastasi yhteensä 1,5 täysipäiväistä työntekijää. Laskelma ei sisältänyt muita toimenkuvani tehtäviä, kuten hallinnollinen- ja kehittämistyö sekä esimiestehtävät. Mutta kilpailu asiakkaista oli alallamme kovaa ja taloudelliset paineet estivät lisäresurssien palkkaamisen. Jokainen työuupumustarina on erilainen ja kokijansa näköinen, mutta yleisesti taustalla kuvataan olevan pitkittynyt kokemus työlle annettujen panostusten ja siitä saatujen vastineiden epätasapainosta, jossa psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ovat kasautuneet. Karasekin (1979) työperäisen stressin malli kuvaa työn vaatimusten ja työntekijän vaikutusmahdollisuuksien suhdetta. Vaatimuksilla tarkoitetaan työhön liittyviä psykologisia tekijöitä kuten kiivas tahti, keskeytykset työssä, raskas työtaakka, "Jokainen työuupumustarina on erilainen ja kokijansa näköinen. Työterveyshoitaja 1/21 25