kipupaikkojen runsas määrä, psyykkinen stressaantuneisuus ja
masennus, taustalla vaikuttavat traumaattiset kokemukset sekä
tunnesäätelyn vaikeudet. Tutkimustyö on osoittanut lukuisia
interaktiivisia tekijöitä, jotka altistavat krooniselle kivulle: varhaistrauma
ja myös myöhemmät väkivalta- ja hyväksikäyttökokemukset,
hoitamaton akuutti kipu, fyysisesti raskas ja yksipuolinen työ,
liikkumattomuus, ylipaino, alkoholin liikakäyttö, muut addiktioongelmat,
työstressi ja -uupumus, muu elämäntilannekuormitus,
unihäiriöt, ahdistuneisuus ja masennus.
Krooninen kipu ja masennus ovat voimakkaasti yhteydessä
toisiinsa; usein masennusta selitetään kivun voimakkuudesta
johtuvaksi tai kipua masennuksen somaattiseksi ilmentymäksi –
viisainta on pitää niitä saman ilmiön eri osapuolina. Aleksitymia on
riskitekijä sekä masennukselle että krooniselle kivulle. Kipua ylläpitävät
tekijät kuten negatiiviset kipu-uskomukset, erityisesti katastrofointi,
pelko-välttämiskäyttäytyminen, epäoikeudenmukaisuuden
kokeminen, sitoutumattomuus hoitoon ja rajoittuneet ongelmien
ratkaisukeinot kuvastavat potilaan kipukokemusta ja tarjoavat myös
interventiomahdollisuuksia. Monilla kroonisilla kipupotilailla on
ns. varhaisia haitallisia malleja kuten uhrautuvaisuus ja vaativuus
itseä kohtaan, jolloin itsensä hoitaminen ja huomioiminen on
sivuutettu muiden kustannuksella. Tällöin esimerkiksi liiallisesti
fyysisesti/henkisesti työtehtävissä kuormittunut on vaarassa kivun
kroonistumiselle sopivan työtapaturman sattuessa. Stressi-diateesimallin
mukaan krooniselle kivulle altistavat tekijät ovat valmiina
”latauksina” keskushermostossa ja sopiva tapahtuma aktivoi ne
edesauttaen pitkittymistä.
Yksittäisen potilaan kipukokemuksen avaaminen tuo esiin
hänen persoonallisen kivun biopsykososiaalisen mallinsa ja
hoitointerventioille mahdolliset tilaisuudet. Potilas tuo vastaanotolle
kokemansa kivun voimakkuuden ja syyttää sitä elämänsä laadun
huonontumista (”kaikki olisi hyvin, jos minulla ei olisi tätä kipua”).
Rauhallinen ja perusteellinen kokonaistilanteen selvittäminen ja
hyvän hoitosuhteen luominen antavat pohjan tilanteen korjaamiselle.
Pitkittyneen selkävaivan taustalla voi olla uhrautuva, uupunut ja
masentunut ylityöntekijä, joka on ollut pitkään välinpitämätön
omasta hyvinvoinnistaan, omaa epäterveet elämäntavat, tunteet on
tukahdutettu ja menetykset jääneet surematta. Tällöin puuttuminen
työolosuhteisiin ja elämäntapoihin yhteistyössä potilaan kanssa sekä
masennuksen hoito voivat auttaa häntä saamaan elämänhallintaa ja
sitä kautta minäpystyvyyttä. Kroonisen kivun hoidossa elämänlaadun
lisääminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen ovat interventioiden
päätavoitteita, joiden saavuttaminen vaikuttaa myös kipukokemukseen
ja sen hallintaan. Työterveyshuollon kautta on mahdollista toteuttaa
kunkin pitkittyneestä kivusta kärsivän ongelmavyyhdin selvittely ja
työterveyshoitaja on avainasemassa selvittäessään potilaskontakteissaan
yksittäisen potilaan kipukokemukselle altistaneita ja sitä ylläpitäviä
tekijöitä.
Kirjoittaja: Anita Saariaho
LT, anestesiaerikoislääkäri, psykoterapeutti YET, D.T.M.&H.
anita.saariaho@gmail.com
Kirjallisuusviitteet saatavilla kirjoittajalta.
Anita Saariaho
20 Työterveyshoitaja 1/21
link