rahuone Oy:n viimeisenä johtokunnan puheenjohtajana
toimi Harald Relander. Hän muisteli, että lama ja
sen seuraukset yllättivät yhtiön, joka oli rakenteellisesti
heikosti varautunut laskukauteen. Lahtelaiset yritykset
vähensivät tuntuvasti Seurahuoneen käyttöä ja kestitsivät
vieraitaan mieluummin omissa tiloissaan kuin kaupungilla.
Relander kertoi, että ”Seurahuoneen vakituista
työntekijöistä suurimmalla osalla oli kuuden kuukauden
irtisanomisaika niin, ettei mihinkään voinut nopeasti
reagoida.”
Relanderin mukaan huolestunut johtokunta jalkautui
kaupungille katsomaan ”missä ne asiakkaat oikein
olivat. Havaittiin, että kyllähän siellä ihmisiä istui niissä
kuppiloissa, mutta ei me niitä meille haluta. Muutos
oli aivan uskomaton! Hotellissa oli vielä jonkin verran
asiakkaita, mutta esimerkiksi keskiviikkoillan herkkupöydässä
enää joku 12 asiakasta, kun ennen sieltä piti
varata paikka kaksi kuukautta aiemmin. Grilliravintola
Asadostakin asiakkaat vain katosivat.”
29
Relander kertoi, että oli todella vaikeaa vakuuttaa Seurahuoneen
henkilökunta tilanteen vakavuudesta. ”Otin
koko henkilökunnan juhlasaliin ja näytin piirtämäni
kalvon, jossa näytin, kuinka paljon rahaa viikoittain oli
tullut sisään ja kuinka paljon mennyt palkkoihin, tavaroihin
ja niin poispäin. Se viiva oli koko ajan nollan
alapuolella. Selitin heille, ettei tätä voinut enää jatkaa
ja koitin saada heidät mukaan niin kuin taloustalkoisiin.
Mutta eivät he kuunnelleet. Ajateltiin vain, että ei
Teollisuusseura tätä konkurssiin päästä. Se oli surullista,
ettei ollut joustoa. Konkurssin jälkeen siellä oli vakituisia
joku 35 ja loput ostettiin kaikenlaisina palveluina.”
Etelä-Suomen Sanomissa Seurahuoneen konkurssi sai
luonnollisesti paljon palstatilaa. Lehti haastatteli muun
muassa hotelliravintolan pääluottamusmies Raija Vuorta,
joka kertoi henkilökunnan olleen kaikesta huolimatta
toiveikas loppuun asti: ”Jos joku pysyy, niin 100-
vuotias Lahden Seurahuone.”