13
LAHDEN TEOLLISUUSSEURA
Samaan aikaan ryhdyttiin hankkimaan jäseniä seuralle.
Perusmaksuksi määrättiin 50 000 markkaa. Ensimmäisenä
tavoitteena oli saada vähintään 20 jäsentä, jotta
tonttikaupan hinta saataisiin kokoon ja vekselinottajat
voitaisiin vapauttaa vastuustaan. Tämä toteutuikin helposti.
Varsinaiseen rakentamiseen ryhtyminen ei ollut poikkeusoloissa
helppoa. Kaikesta huolimatta seura päätti
loppuvuonna 1944 hakea tontille rakennuslupaa ja tilata
rakennuspiirustukset kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä.
Ensimainittu myönnettiin tammikuussa 1945,
mutta siihen rakennusaie seuran osalta jäi. Viisi vuotta
myöhemmin Teollisuusseura myi tontin asunto-osakeyhtiö
Naapurille vajaalla kuudella miljoonalla markalla.
Teollisuusseuran asettaman rakennustoimikunnan ve-
täjä, Oy Starckjohann Ab:n johtaja Allan Ljungberg sai
tammikuussa 1945 tietoonsa, että Lahden Seurahuone
Aleksanterinkadulla oli myytävänä. Hänestä tutun ja valmiin
kiinteistön ostaminen oli parempi vaihtoehto kuin
aivan uuden rakentaminen. Hän sai myös rakennustoimikunnan
vakuuttumaan asiasta ja niin käytiin erittäin
ripeästi kaupantekoon, jonka seurauksena 21.1.1945
Seurahuoneen kiinteistö siirtyi 11 miljoonalla ja sen irtaimisto
2 950 000 markalla seuran omistukseen.
Kaupassa myös nimi Lahden Seurahuone siirtyi Teollisuusseuralle.
Näin hotelliravintolan toimintaa voitiin
jatkaa entisen yhtiöjärjestyksen mukaan toki niin, että
Teollisuusseura asetti omat edustajansa Lahden Seurahuone
Oy:n hallitukseen.
Teollisuusseuralle siirtyessään Lahden Seurahuoneen
kolmikerroksinen kiinteistö oli 12-vuotias. Se ei ollut
aivan siinä kunnossa kuin seura olisi toivonut ja rakennuksen
kunnostus- ja laajennustöitä ryhdyttiinkin suunnittelemaan
melko pian kaupanteon jälkeen. Vuonna
1948 tontille myönnettiin lisärakennusoikeutta ja kaupunginarkkitehti
Kaarlo Könönen laati suunnitelman,
jonka mukaan Seurahuone korotettaisiin kuusikerroksiseksi.
Suunnitelma toteutettiin vuonna 1950.
Kirjassaan ”Kestiystävyyttä Lahdessa” Olli Järvinen
kertoo, että laajennuksen jälkeen ”Lahden Seurahuoneesta
tuli yksi maan edustavimmista hotelliravintolois-
ta, jonka uusissa suojissa palveluedellytykset paranivat
tuntuvasti. Rakennussuunnitelman toteuttaminen jäi
Lahden Teollisuusseuran ensimmäisen kymmenvuotiskauden
näyttävimmäksi saavutukseksi, jolle antaa erityistä
arvoa se, että kaikki tapahtui aikana, jolloin mm.
rakennuslupien saaminen tuotti suuria vaikeuksia.”
Seurahuoneen ylläpito ja kehittäminen olivat keskeinen
osa Teollisuusseuran toimintaa aina 1990-luvun
alkuun asti. Se sopi seuran tarkoituspykälän kohtaan,
jossa ilmoitettiin huoneiston hankinnasta ”käytettäväksi
jäsentensä edustustehtäviin ja keskinäistä kanssa käymistä
varten”.
Seuran jäsenistö jaettiin kahteen kategoriaan: A- ja Bjäseniin.
Ensin mainittuun ryhmään hyväksyttiin hen-
kilö tai yhteisö, joka palveli liike-elämää Lahdessa tai sen
ympäristössä ja joka suorittaa seuran määräämän perusmaksun.
A-jäsen sai myös nimetä seuraan edustajiaan,