75
14
jotka olivat yleensä yritysten ja laitosten ylimpiä johtohenkilöitä.
B-jäseneksi hyväksyttiin henkilö, ”joka on
tällä alueella teollisuuden tai liike-elämän palveluksessa
tai muuten on lähellä näitä.” Äänioikeutettuja seuran
yleisissä kokouksissa olivat vain A-jäsenet, heillä oli yksi
ääni kutakin maksettua perusosuutta kohden. B-jäsenillä
oli vain puheoikeus.
Jo 1940-luvun lopulla A-jäsenten määräksi vakiintui
37. Siinä tapahtui merkittävä muutos vasta 1970-luvun
alussa, jolloin kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät
kaikki enää täyttäneet jäsenyydelle asetettuja vaatimuksia.
Lisäksi tapahtui eräitä yritysten fuusioitumisia. Nämä
seikat vähensivät jäsenmäärää niin, että vuoden 1973
lopussa A-jäseniä oli vain 28.
Vuonna 1952 Teollisuusseuran 37 A-jäsenellä oli 119
edustajaa ja heidän lisäkseen oli 61 B-jäsentä. Kymme-
nen vuotta myöhemmin A-jäseniä oli 36 ja heidän edustajiaan
147. B-jäsen kategoriaan kuului tuolloin 74
henkilöä. 1960-luvulta alkaen edustajajäsenet vaihtuivat
nopeaan tahtiin. Siihen oli syynä lähinnä työpaikkojen
vaihdokset ja paikkakunnalta poismuutto. Lukuisia
kuolemantapauksiakin sattui. A-jäsenten edustajien ja
B-jäsenten yhteismääräksi vakiintui noin 230 jäsentä.
1970-luvun alussa tehdyn jäsenkarsinnan jälkeen ei
uusia A-jäseniä hyväksytty joukkoon, eikä niitä ollut
juurikaan tarjollakaan. Vuonna 1974 valitsijalautakunta
esitti, ”ettei uusia A-jäseniä edelleenkään hyväksyttäisi,
vaan nykyisille annettaisiin oikeus lunastaa lisää jäsenosuuksia.
Samalla olisi pyrittävä saamaan joukkoon
sellaisia B-jäseniä, jotka olisivat verrattavissa A-jäseniin–
kuten teollisuus- ja liikelaitosten johtavia henkilöitä.”
Vuoden 1979 lopussa A-jäseniä oli vain 24. Huolimatta
siitä, että jäljelle jääneet lisäsivät edustajajäsentensä
määrää, seuraa uhkasi näivettyminen. Tilannetta
yritettiin korjata pitämällä B-jäsenten määrää mahdollisimman
korkeana. Jäsenkriteereistä ei kuitenkaan haluttu
tinkiä. Jo 1950-luvulla seuran valitsijalautakuntaa
ohjeistettiin, että ”suoranaisia kauppiaita, ilman teollista
toimintaa tai hyvin merkityksellistä yhteyttä teollisuuden
kanssa, ei pitäisi valita seuran jäseniksi.” B-jäseniksi
hyväksyttiinkin lähinnä lääkäreitä, tuomareita, pankinjohtajia
ja kaupungin johtavia virkamiehiä.
1980-luvulla jäsenkriteerejä tarkistettiin kummankin
kategorian osalta ja jäsenmäärä saatiin nousuun. Vuoden
1991 lopussa seuran A-jäseniä oli 67 ja edustajajäseniä
233. B-jäsenet muuttuivat muiksi henkilöjäseniksi ja hei-
tä oli tuolloin 82. Näin seuran henkilöjäsenten kokonaismäärä
oli 315.
Teollisuusseuran kerhotoiminta, juhlat ja vierailut sai-
vat vakiintuneet muotonsa jo 1940-luvulla. Vuoden 1946
toimintakertomuksessa seuran toiminnan kuvataan koko
ajan vilkastuvan: ”Osanotto kerhon jäseniltoihin, joita
on vuoden kuluessa pidetty yhteensä 5, on säännöllisesti
lisääntynyt. Niiden tarkoituksena on ollut paitsi
mielenkiintoisista aiheista pidetyt esitelmät ja keskustelut,
samalla seuran jäsenten tutustuttaminen toisiinsa.”
Seuran alkuvuosien kerhoiltojen erikoisuuksia oli, että
jäsenet kertoivat ulkomaanmatkoistaan.