Pro terveys 37
Diagnostisten alojen
osaamistarpeet esiin
Terveydenhuollossa laboratorio- ja kuvantamispalveluilla on keskeinen asema
potilashoidon toteutumisessa. Myös terveystieteiden koulutustarjonnassa on
huomioitava diagnostisten alojen osaamistarpeet.
Laadukkaiden palveluiden tuottamiseen tarvitaan osaavaa ja
ammattitaitoista henkilökuntaa. Viime vuosina bioanalyytikkojen
ja röntgenhoitajien työn vaatimukset ovat kasvaneet ja
tiedekorkeakoulutuksen saaneen henkilöstön tarve on lisääntynyt
merkittävästi.
Clinical Diagnostics Market selvityksen mukaan vuosina
2021–2026 diagnostisten alojen kasvu on 6,1 prosenttia
nopeampaa määrällisesti kuin muilla terveydenhuoltoalan
toiminnoilla. Voimakkaassa kasvussa oleva toimiala tarvitsee
tulevina vuosina enenevässä määrin työvoimaa, syvempää
substanssiosaamista sekä vaativan teknologian käyttötaitoja.
Työssä onnistumisen ja tehokkuuden kannalta on oleellista,
että työn vaatimukset ja osaaminen kohtaavat.
Terveydenhuollon diagnostisissa palveluissa vallinnut työvoimapula
on jo vuosia jatkunut tosiasia. Syyskuussa
2021 julkaistu ammattibarometri osoittaa,
että diagnostisten alojen suurimmista ammattikunnista
bioanalyytikoista ja röntgenhoitajista on
pulaa lähes koko maassa.
Mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen ja
urakehitykseen ovat merkittäviä veto- ja pitovoimatekijoitä
terveydenhuollossa. Tällä hetkellä
Suomessa ei ole yliopistotasoista kliinisen laboratoriotieteen
”BIOANALYYTIKOISTA
JA RÖNTGENHOITAJISTA
ON PULAA LÄHES
KOKO MAASSA.
ja radiografiatieteen koulutusta. Tämän myötä on
olemassa riski, että diagnostisten terveyspalveluiden vaatimaa
asiantuntijuutta ja osaamista ei ole tulevaisuudessa työmarkkinoilla
riittävästi saatavilla. Jotta voimme varmistaa alan
houkuttelevuuden ja työn mielekkyyden myös tulevaisuudessa,
on bioanalyytikoilla ja röntgenhoitajilla oltava yhdenvertaiset
jatko-opintomahdollisuudet tiedekorkeakoulussa suhteessa
muihin terveydenhuollon ammattilaisiin. Siten myös vahvistetaan
tutkimusta ja mahdollistetaan alan kehitys.
Kliinisillä laboratorio- ja radiografiatutkimuksilla on merkittävä
rooli terveydenhuollossa. Niiden tehtävänä on tuottaa
tietoa sairauksien diagnosointia, ehkäisyä, hoitoa ja seurantaa
varten sekä potilaan terveydentilan toteamiseksi muun
muassa työkyvyn tai leikkauskelpoisuuden ja leikkaustoimenpiteen
arviointiin. Ne tuottavat myös epidemiologista tietoa.
Vähintään 70 % hoitopäätöksistä perustuu diagnostisiin
tutkimuksiin. Terveydenhuollon kokonaisuuden toimivuuden
kannalta on välttämätöntä, että bioanalyytikoilla ja röntgenhoitajilla
on mahdollisuus ammattitaidon ylläpitämiseen ja
kehittämiseen.
Helsingin yliopisto on vuosien varrella useaan otteeseen
esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle tutkinnonanto-oikeuden
myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Terveystieteiden
koulutuksessa pitää olla tarjolla myös diagnostiikan
ja terveystutkimuksen maisteriohjelma. Esitämme maisteriohjelmaa,
joka yhdistää kaksi eri tieteenalaa ja sen tavoitteena
olisi kouluttaa kliinisen laboratoriotieteen ja radiografiatieteen
asiantuntijoita terveydenhuollon suunnittelu-, kehittämis- ja
tutkimustehtäviin. Opintojen sijoittaminen Helsingin yliopistoon
on perusteltua alan asiantuntemuksen saatavuuden ja
työvoimatarpeen kannalta. Koulutuksen järjestämisessä on
tärkeää hyödyntää eri toimijoiden asiantuntijuutta ja verkostomaista
toteuttamistapaa.
Yhteistyössä Suomen Bioanalyytikkoliiton ja Suomen
Röntgenhoitajaliiton tiedekorkeakoulutuksen hanketyöryhmässä
olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä
diagnostisten terveysalojen maisteriohjelman
käynnistämiseksi. Myönteistä on se, että HUS
Diagnostiikkakeskuksen johto on ilmaissut tukensa
hankkeelle. Yhteistyössä kansanedustajien kanssa
jätettiin tiedeministeri Antti Kurviselle kirjallinen kysymys
diagnostisten alojen tiedekorkeakoulutuksen
käynnistämisestä Helsingin yliopistossa. Vastauksessaan
ministeri Kurvinen totesi, että kuluvan vuoden aikana
aloitetaan ministeriöiden toimesta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen
kehittämishanke eri alojen korkeakoulututkintoa
täydentävän koulutuksen tarpeiden arvioimiseksi. On tärkeää,
että diagnostiset terveysalat huomioidaan tässä työssä.
Tulevina vuosina diagnostisten palveluiden rooli terveydenhuollossa
tulee enenevissä määrin kasvamaan ja asiantuntijuuden
varmistamiseksi koulutukseen pitää panostaa.
Hyvä johtaminen, asiantuntijuus ja tutkimus ovat edellytyksiä
diagnostisten terveyspalveluiden kehittymiselle.
SINA NORDMAN, puheenjohtaja, Uudenmaan Bioanalyytikot ry
TUULA SALMIVAARA, pääluottamusmies, Hus Diagnostiikkakeskus
SEIJA TUOKKO, Opetusneuvos, lehtori (emerita)
MARJA-KAARINA KOSKINEN, Master of Science, opetusneuvos
TERO HONGISTO, hallituksen jäsen, Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
PÄIVI WOOD, toiminnanjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry
KATARIINA KORTELAINEN, kehittämisasiantuntija, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry
EKATERINA SAUKKO, röntgenhoitaja, FT
ELINA MANNINEN, pääluottamusmies, HUS Diagnostiikkakeskus
Kirjoittajat ovat Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n ja Suomen Röntgenhoitajatliitto ry:n
tiedekorkeakoulutuksen hanketyöryhmän jäseniä