FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 31
kutsuttiin nimellä Merikansa (”Sea People”).
Mykonoslaiset valloittivat Kreetan ja syntyi uusi
kulttuuri. Valtataistelu jatkui itäisellä Välimerellä Aleksan-teri
Suuren ja Egyptin Ptolelemaioksen aikoina. Alek-sandriasta
tuli merkittävä satamakaupunki, jonka
ulkopuolelle rakennettiin suuri majakka Pharos.
Viimeiset vuosisadat ennen ajanlaskumme alkua
kehittyi Rooman valtakunta ja alettiin käyttää nimeä
”Mare Nostrum” eli Meidän meremme. Roomalaiset
kehittivät edelleen aluksia kuljettajakseen lasteja Roo-maan,
jossa oli siihen aikaan miljoona asukasta. Kreikka-laiset
olivat tehneet tukikohtia pitkin Välimerta ja se johti
konflikteihin Rooman kanssa. Myös foinikialaisten valtio
Carthago Sisiliassa ja Pohjois-Afrikka (Tunisia) johti
Puunilaissotiin, joista ensimmäinen alkoi 264 jKr.
Roomalaiset kehittivät myös suurempia aluksia.
Rooman komeat rakennukset rakennettiin ja niitä varten
tarvittiin erityisaluksia kivitavararahteihin ”naves lapida-riae”
ja viininkuljetusaluksia tusinan suuren ”dolias”
kera. Ne olivat valtavia laivaan rakennettuja ruukkuja
(aikansa säiliöitä). Alukset olivat keskimäärin 60–70
tonnisia, mutta löytyi vieläkin suurempiakin. Etelä- Rans-kasta
on löydetty viiniruukkulaivojen jäännöksiä, noin
1000 tonnisia. Vehnäalukset Egyptistä kuljetetulla
vehnälasteille olivat noin 300–400 tonnisia. Yleisesti
seilattiin toukokuusta syyskuuhun, sillä talven aikana oli
Mare Clausum, suljettu meri. Laivoilla oli suuri suurpurje
takilan alla ja mahdollisesti pienempi pukspröötin alla.
Kauppalaivat olivat enimmäkseen luopuneet soutajista,
mutta sotalaivoilla niitä oli vielä.
Julius Caesarin aikana rakennettiin kanaalien kautta
satama Rooman lähelle. Nero jatkoi projektia Ostian ja
Rooman saakka. Projekti rappeutui myrskykatastrofin
jälkeen vuonna 62 eKr. Myöhempikin rakennusyritys
epäonnistui ja lopulta Civitavecchiasta tuli Rooman
satama, kuten se on vielä tänä päivänäkin.
Myös Rooman valtakunta hajosi kristinuskon saapues-sa
ja uusia hallitsijoita saapui Välimerelle. Suurten
kansainvaellusten aikakausi Euroopassa alkoi. Vandaalit,
jotka tulivat eteläisestä Puolasta, olivat valloittaneet
Iberian niemimaan (Espanjassa) ja aloittivat sodan
Rooman valtakuntaa vastaan. Vuonna 455 AD valtasivat
he Rooman ja hävittivät kaupungin kahdessa viikossa.
Vandaalit olivat kristittyjä, joilla oli omanlaisensa tulkinta
kristinuskosta. Kuningas Geiserikin aikana tuli vandaali-en
imperiumista suurvalta läntisellä Välimerellä. Hänen
kuolemansa jälkeen väheni vandaalien valta, koska
Konstantinopolin Justiania I vuonna 533 AD kukisti heidät
Pohjois-Afrikassa.
Konstantinopoli oli lujittanut valtaansa, mutta ei vienyt
kauankaan ennen kuin uusi uhka tuli idästä. Koska
Mohammed oli saanut islamilaisen (ISLAMISKA KOSKA
ISLAMISTISKA ON TERRORISMIA!) liikkeen kasvamaan
ja jo 640–642 AD valloittivat muslimit Syyrian, Palestiinan
ja Egyptin. Egypti yritti tehdä vastarintaa kristittyjen
miehittämällä laivastolla mutta hävisi ja muslimit valloitti-vat
yhä enemmän saaria idästä ja lännestä. Vuonna 740 AD
voidaan todeta olevan vuoden, jolloin muslimit pitivät
melkein koko espanjalaisen niemimaan imperiuminsa
osana kutsuen maata nimellä al-Andalus. He tulivat myös
Pyreneiden yli eteläisessä Ranskassa.
Idässä taisteltiin meritiestä Mustalle merelle ja Kons-tantinopolin
herruudesta. Vuonna 717 jKr. suljettiin
todennäköisesti ensimmäistä kertaa Kultaisen Sarven
väylä kettingillä. Monet laivat tuhoutuivat niin kutsutussa
kreikkalaisesta tulesta ja useat kristityt miehistöt Egyptis-tä
pakenivat kylmän talven aikana. Muslimit lopettivat
piirityksen elokuussa 718 mutta palasivat takaisin.
Bysantin valtakunta eli siis itäroomalainen valtakunta
vastustivat toki muslimi- eli osmaanista laajentumista
vuoteen 1453 saakka. Kaiken lisäksi myös viikingit tulivat
kaupunkiin venäläisiä virtoja pitkin ja kutsuivat kaupun-kia
nimellä Miklagård (suomeksi suunnilleen ”Suuri
kauppapaikka”). Ensimmäistä kertaa vuonna 1926
kaupungin nimi muutettiin Istanbuliksi.
Valtataistelu kristittyjen ja muslimien välillä jatkui,
arabialainen kulttuuri sai yhä suurempaa jalansijaa
Espanjassa ja toisaalta tiettyjen kaupunkien vaikutusvalta
kasvoi. Venetsiasta ja Genovassa tuli monopoleja. Arabit
ylläpitivät yhteyksiä Intiaan ja Kiinaan, joista saatiin
mausteita ja silkkiä. Espanjassa alkoi toki tapahtua. Alfon-so
IV:n aikana kristityt valtasivat Toledon vuonna 1083 ja
El Cid valtasi Valencian 1094. Meni kuitenkin vielä 400
vuotta ennen kuin muslimit häädettiin pois Espanjasta.
Vuonna 1492 Kolumbus lähti Amerikkaan hallitsijoiden
Ferdinandin ja Isabellan tuella.
Ennen sitä oli tapahtunut paljon Välimerellä. Ristiretke-läisten
matkat muuttivat politiikkaa ja katolinen kirkko
tuki ristiretkiä, jotka alkoivat 1100-luvulla. Ne jatkuivat
200 vuotta.
Kaikkeen tuohon antaa johdannon tämä kirja, joka
sitten jatkaa keskiaikaan, renessanssiin, Napoleon-sotiin
1800-luvun alussa Nelsonin laivaston kanssa Välimerellä
Krimin sotaan sekä ensimmäiseen maailmansotaan
saakka, puhumattakaan Rommelin aavikkosodasta ja
englantilaisten maihinnoususta Sisiliassa toisen maail-mansodan
aikaan. Sodat eivät kuunaan lopu, mutta siitä
huolimatta talous on kehittynyt. Erityisesti höyrylaivat ja
Suezin kanava tekivät liikenteestä entistä intensiivisem-män,
jonka huomasimme konttilaivaonnettomuudessa
viime keväänä. Maailma ei selviä enää ilman tuota
yhteyttä Kiinan ja Euroopan välillä, mikäli arktisesta
reitistä ei tule käytettävää.
Välimerellä on edelleen suuri merkitys ja kun on kyse
politiikasta ja kaupasta, kannattaa kirja lukea, jos on
kiinnostunut tuon sisämeren historiasta. •
SVEN-ERIK NYLUND
KIRJA:
David Abulafia — The Mediterranean history,
Thames & Hudson Ltd, London 2021
MUU KIRJALLISUUS:
Göran Schildt — I Odysseus kölvatten, Söderströmin & Co 1951
ja Björn Landström Skeppet, Forum 1961