Lukuvinkki
THE MEDITERRANEAN IN HISTORY
– Historiallinen Välimeri
Minulle Välimerellä on ollut oma merki-tyksensä
30 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
merillä ollessa. Ensimmäinen
tuttavuuteni Välimeren kanssa tein,
kun seilasin ss Wandalla kolmantena
perämiehenä 1957, joka oli minun ensimmäiseni
perämies pestini. Lähdimme sahatavaralastin
kanssa pohjoisesta Ruotsista ja hiilikäyttöinen
höyrylaiva kulki kahdeksaa solmua kauniilla
säällä hyvien kipinämikkojen ansiosta eli kesti 27
vuorokautta saavuttaa määränpääsatama
Latakia, kahden bunkrauksen jälkeen Emdenissä
ja Gibraltarissa. Yhdessätoissa vuorokaudessa
seilasimme Gibraltarin läpi Latakiaan. Matkan
aikana luin Göran Schildtin kirjan ”Odysseuksen
vanavedessä”, joka antoi minulle perspektiiviä
niillä vesillä purjehduksista ja lisäksi niiden
historiallista taustaa. Niihin aikoihin oli Nasser
Egyptissä nousussa tulevaisuudenmaansa
Maghribin kanssa. Maghbrib on lainattu histori-asta.
Latakiassa parturilla oli seinällä Nasserin
kuva ja hän sanoi: ”He is a very good man!”
Nasserin unelmasta tuli ainoastaan lyhytaikainen
valtioliitto Syyrian ja Egyptin välillä.
Abulfialla on toinen lähestymiskulma kuin
Schildtillä, koska hän haluaa esitellä koko
Välimeren ja sen historian muinaisista ajoista
meidän päiviimme. Se tarkoittaa valtavaa
työmäärää eri näkökulmista tarkastellen. Monet
kulttuurit ja uskonnot ovat vaikuttaneet ranto-jen,
satamien ja maiden kehitykseen. Egyptistä
alkaen, foinikialaisiin, kreikkalaisiin, etruskei-hin,
puhumattakaan sitten Rooman valtakunnan
vaikutuksesta ja myöhemmin arabien valloituk-sista
Mohammedin islamin opetuksen mukaises-ti.
Kolmella alueella on ainoa Jumalansa,
juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla. Se on
johtanut konflikteihin, jotka eivät vaikuta
loppuvan meidän aikoinammekaan.
Päädyin myöhemmin (1966–1968) Välimeren
liikenteeseen ms Heliosin yliperämiehenä ja vt.
päällikkönä. Silloin kävimme eri satamissa niin
Espanjassa, Italiassa, Algeriassa, Tunisiassa,
silloisessa Jugoslaviassa, Kreikassa ja Egyptissä.
Satamakäynnit olivat monesti lyhyitä yhden
päivän käyntejä mutta myös toisinaan muutamia
vuorokausia kaupungeissa kuten Venetsia,
Genova, Alger ja Aleksandria. Pohdin aikani, että
mitä kieltä alkaisin opiskella. Hermodsin avulla
valitsin ranskan ja italian. Englanti oli yleisesti
satamien kieli, mutta ei kaikkialla. Tarjolla oleva
italian kurssi oli enemmän tarkoitettu turismi-matkalla
oleville tädeille, jotka halusivat nähdä
raunioita Italiassa, siispä keskeytin kurssin.
Sisilialaisilla satamatyöntekijöillä oli täysin
toisenlaisensa kieli. Jatkoin joka tapauksessa
ranskaa, koska
Algeriassa ja
Tunisiassa
väestö ymmärsi
joko ranskaa tai
arabiaa. Israeliin
emme menneet
ikinä niin
sanotulla
”Arabilaivalla”.
Poliittisten
konfliktien vuoksi
emme voineet
ikinä seilata
Israeliin, arabit
puolestaan
tarkastivat laiva-päiväkirjat,
jos
olimme olleet
israelilaisissa
satamassa kolmen
viimeisimmän
kuukauden aikana.
Takaisin kirjaan. Kerron vain muutaman
vilauksen pitkästä historiasta. Se on mielenkiin-toinen
matka läpi aikojen Egyptin pyramideista
italialaisen pizzan maailmanvalloitukseen!
Oikeastaan foinikialaiset aloittivat kauppame-renkulun
Välimerellä. He tulivat nykyisen
Israelin rannikon pohjoispuolelta, nykyajan
Syyrian ja Libanonin alueelta. Foinikialaisilla oli
kontakteja käytännössä koko Välimeren alueella
ja he noutivat tinaa Cornwallista saakka.
Libanonin seetrit ovat tunnettuja ja puutavaraa
vietiin sieltä samoin kuin myös kulttuurivaihtoa
tapahtui siinä samalla. Abulfian mukaan foini-kialaiset
keksivät aakkoset, jotka myöhemmin
vietiin eteenpäin kreikkalaisille ja roomalaisille.
Myös arabialainen kirjoitus pohjautuu altaan,
betaan, gammaan jne.
Egyptiläiset olivat kulkeneet enimmäkseen
Niiliä pitkin mutta foinikialaiset tarvitsivat
toisenlaisia aluksia avomerille, joita Björn
Landström on hienosti kuvaillut teoksessaan
”Laiva” piirrosten kera. He kehittivät rungon ja
purjeet siten, että matkanteko oli mahdollista
pidemmälle kuin pelkästään airoilla varustetulla
aluksella. Noin 1200 eKr. alkoivat kreikkalaiset
päästä enemmän valtaan ja valtasivat monta
foinikialaisten vanhaa tukikohtaa Sisiliassa ja
muilla saarilla. Läntisellä Välimerellä olivat
etruskit vallassa kauan ennen roomalaisia ja
Rooman valtakuntaa. Pronssiaika romahti
raudan tullessa. Kyproslaista rautaa tuotettiin jo
1400–1300 eKr. Kyprokselta tuli myös väki, jota
Tein jälleen
kirjalöydön
Akateemisessa
kirjakaupassa;
englantilaisen
historioitsijan ja
professori David
Abulfian kirjoit-taman
Välimeren
historian. Hän on
Cambridgen
yliopiston Väli-meren
historian
professori. Hän
on toimittanut
kirjan yhdessä
tutkijaryhmän
kanssa ja saanut
kasaan yli 300
sivua Välimeren
historiasta
vuosituhansien
aikana.