"
Työterveyshoitaja 4/21 29
”Kuka minä olen?”. Itsensä tunteminen
nähdään ainoaksi kestäväksi lähtö-kohdaksi
itseohjautuvuudessa. Orga-nisaation
rakenteet, työkalut, esimiestyö
ja tiimit eivät riitä itseohjautuvuuden
rakentamiseen, jos ihminen ei tunne
itseään itsereflektion ja itsensä
kuuntelemisen avulla. (Akola 2020,
66–68.)
Itsensä johtaminen sisältää työssä
ajankäytön, töiden priorisoinnin, tehtävien
asettamisen ja resurssien hallinnan
kaltaisten taitojen omaamista. Näiden
taitojen hallinta ja omaksuminen lähtee
yksilöstä itsestään. (Sydänmaalakka 2006,
28.) Omasta työkyvystä ja työhyvinvoinnista
huolehtiminen sisältyy yksilön vastuuseen ja
siten myös itsensä johtamiseen (Heikkala
2002, 20). Itsensä johtamiseen yksilö
tarvitsee organisaatiolta rutiineja ja
rakenteita tukemaan itseohjautuvuutta.
(Martela & Jarenko 2017, 320–321.)
Sisäisen motivaation kautta
kohti itseohjautuvuutta
Ryan ja Decin itseohjautuvuusteoria (self-determination
theory, SDT) korostaa
kolmea psykologista perustarvetta eli
kyvykkyyttä (competence), omaehtoisuutta
(autonomy) ja yhteisöllisyyttä (relatedness)
(Ryan & Deci 2017, 3–5). Kyvykkyys
merkitsee käytännössä sitä, että ihminen
hallitsee asiat ja toteuttaa niitä. Hän
myös kokee kykenevänsä oppimaan jotain
uutta. Omaehtoisuutta eli autonomiaa
kuvataan myös vapaaehtoisuudella
eli ihmisellä on oikeus valintoihin.
Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan ihmisen
tarvetta kokea yhteyttä toisiin ihmisiin,
Psykologisten
perustarpeiden
täyttyessä yksilö
voi hyvin ja
motivoituu.
jolloin hän kokisi välittämisen tunnetta ja
hän välittää myös itse toisista ihmisistä.
(Akola 2020, 65.) Martela ja Riekki
(2018) ovat tuoneet tutkimuksessaan
esille itseohjautuvuusteorian rinnalle
neljännen psykologisen perustarpeen, joka
on hyväntahtoisuus (benevolence). Se
tarkoittaa ihmisen hyväntahtoisuutta ja
halua yhteiseen hyvään. (Martela & Riekki
2018.)
Ryan & Decin (2000) psykologisten
perustarpeiden täyttyessä on pystytty
osoittamaan, että työntekijä voi paremmin
ja suoriutuu työstään tehokkaammin.
Sisäisen motivaation on todettu vaikuttavan
positiivisesti yksilön kykyyn ja potentiaaliin
suorittaa vaativia tehtäviä sekä oppia samalla
uutta. Kuviossa 1 olemme kuvanneet
psykologisten perustarpeiden täyttymisen
vaikutuksen sisäiselle motivaatiolle ja
itseohjautuvuudelle.
Työterveyshoitajien kokemuksia
työnsä itseohjautuvuudesta ja
ajatuksia lähiesihenkilötyön tuen
sisällöstä
Opinnäytetyön haastattelussamme
työterveyshoitajat nostivat vahvasti esille
kokemuksien kautta kolme psykologista
perustarvetta.
Autonomisuuden tärkeimpänä tekijänä
nousi esille ajankäytön hallinta.
”Sellaista itsenäistä työotetta, eli osaa
itse etsiä vastauksia ja katsoa se siihen asiaan
liittyvä parhain toimintatapa ilman että siinä
tarvitaan ulkopuolinen apu.”
Kompetensissä painottui perehdytyksen
järjestäminen uuden työntekijän aloittaessa
työsuhdetta sekä työnkuvan ja työtehtävien
muuttuessa.
“No mä aattelen tohon sitä, että, jos
aatellaan niin, että sä tuut ihan uutena
työterkkana niin, kyll se itseohjautuvuus
on alkuun vaikeempaa, että kyllä siihen
väistämättä tulee niinku se, että on sitä
kokemusta sitten jo työterveyshoitajan
työstä, niin se lisää sitä enemmän sitä
itseohjautuvuutta.”
Yhteisöllisyyden tunnetta koettiin
moniammatillisessa tiimityössä.
”Itseohjautuvuus luo sitä joustamisen
mahdollisuuksia omaan työntekoonsa
jossain määrin siis, mutta ei täysin. Voi kokea
niitä onnistumisen tunteita, osaamisen
tunteita, kun voi vaikuttaa itse työhön, voi
haastaa itseään ja niinku pyrkiä, pyrkimystä
vaikuttaa niihin asiakkaisiin ja näihin
meidän henkilöasiakkaisiin ja se luo sitä
itsenäisyyden tunnetta.”
Työterveyshoitajien haastatteluissa
ei noussut selkeästi esille psykologisena
perustarpeena määritelty hyväntahtoisuus.
KUVIO 1. Kohti itseohjautuvuutta