TYÖTERVEYS- JA
TYÖTURVALLISUUSALAN
KOULUTUSPÄIVÄT
40 VUOTTA
Työterveys- ja työturvallisuusalan koulutuspäivät
(TTP) ovat 1970 perustetun Työsuojelupäälliköt
ry:n valtakunnallinen koulutustapahtuma,
jonka teemana tänä vuonna oli
”Työterveyden ja työhyvinvoinnin uudet
haasteet”.
TTP-työryhmän puheenjohtaja Jukka Tamminen avasi päivät, joihin
oli kokoontunut kuutisenkymmentä osallistujaa eri ammattiryhmistä.
Kantavina teemoina olivat työkyky ja työurien pidentäminen
työterveyden ja -turvallisuuden, henkilöstöhallinnon
ja työllistämisen näkökulmasta. Yhteistyö päivien järjestämisestä
Suomen Työterveyshoitajaliiton kanssa alkoi 1974. Muina järjestämiskumppaneina
ovat Suomen Työterveyslääkäriyhdistys, Työterveyslaitos,
työhygieenikot ja työfysioterapeutit.
SOTE JA TYÖURIEN PIDENTÄMINEN;
TUHANNEN TAALAN PAIKKA
Kristiina Mukala nosti maakunta- ja sote-uudistuksen lisäksi esille työelämän
muuttumisen ja huolen työikäisten riittävyydestä. Aikuisväestössä
on yhä vähemmän työikäisiä ja huoltosuhde heikkenee, sillä
elinajan odotteen nousu lisää eläkeläisten määrää tulevaisuudessa.
Työeläketurvakeskuksen julkaiseman eläkkeellesiirtymistoteuman
2000-2016 mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut
samalla ajanjaksolla kun vanhuuseläkkeiden määrä on lisääntynyt.
Toisaalta työkyvyttömyysuhassa olevien kuntoutuksen positiivinen kehitys
on ollut kannustavaa: noin 68% ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneistä
palaa työelämään.
Kunta 10 -tutkimuksen mukaan työntekijöistä 40% kokee työuupumusta.
Työelämän haasteena tässä ajassa onkin monimuotoisuuden
huomioiminen työelämässä työaikojen, työn sisältöjen, etätyön,
työn- ja muun elämän yhteensovittamisen ja monikulttuurisuuden suhteen.
Joustavat työajat ovat mahdollistaneet työrakenteen kehittämisen
työssäoloa tukevaksi.
MEDIKALISOINTI, HOIDON VIIVÄSTYMINEN
JA TYÖHÖN PALUUN ESTEET MIETITYTTÄVÄT
Pitkään työterveyslääkärinä toiminut Markku Seuri nosti esiin työikäisten
työssä jatkamisen haasteet. Työssä olemisessa toimintakyky on merkittävämpi
kuin se onko sairautta vai ei. Työelämään liittyviä tilanteita medikalisoidaan
Seurin mielestä tarpeettomasti. Lainsäädäntö ohjaa määrittelemään
työkyvyttömyyden syyn sairautena, koska vain sitä kautta poissaolo
on korvattavaa.
Seuri näki, että erityinen haaste on tunnistaa sairaudenhoidon onnistumisen
lisäksi työhön paluun esteet. Riskinä on, että työstä poissaoloon
totutaan ja sopeudutaan kuihtuvaan taloustilanteeseenkin. Ongelmana
on työntekijän nopea passivoituminen sairauspoissaolon pitkittyessä
ja se, että vapaa-ajalle rakentuu mielekästä tekemistä ja etäännytään
työelämästä.
Oikea-aikaisen työhön paluun suunnittelu on haaste, kun toipumisen
taso ja toimintakyky asettavat reunaehdot työhön paluulle. Esteinä voivat
nousta esiin myös osaamisen puutteet, ammatillisen identiteetin katoaminen,
katkeruus, huono työpaikan ilmapiiri/toimintakulttuuri sekä päihteiden
käytön ongelmat. Toiminnallisena esteenä ovat myös tutkimus- ja
toimenpidejonoissa odottelu sekä eläkevakuutusjärjestelmän prosessit,
joiden hakuaikana tai valitusaikana ei voi osoittaa olevansa työkykyinen.
Työsuhteessa olevat voisivat hyötyä työhön paluussa myös työvoimahallinnon
kuntouttavasta työtoiminnasta, jota he eivät voi nyt käyttää,
kun edellytyksenä on työttömyys. Korvaavan työn käyttö on edelleen vähäistä
ja osin tuntematonta. Osassa työehtosopimuksista korvaavaa työtä
ei mainita ollenkaan. Asiaa kierretään puhumalla muokatusta työstä
ja tilapäisestä työjärjestelystä.
MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN
TYÖHÖN INTEGROINTI
Vastaava työterveyshoitaja Mari-Anne Anttila toi puheessaan esille, että
Suomessa on yli 330 000 maahanmuuttajaa, joista yli 80% työikäisiä.
Työllistyminen on haastavaa ja siihen tarvitaan tukea; esteinä ovat paljolti
samat asiat kuin Seurin esiin nostamat työssä jatkamisen esteet.
Mahanmuuttajataustaisella työhön tulijalla voi olla hyvä koulutuspohja
ja osaamistausta. Kyse onkin enemmän osaamisen hyödyntämisestä
Työterveyshoitaja 2/17 33