len tulehdus on yleisempi miehillä, mutta molemmilla sukupuolilla sairastavuustrendi
on nouseva. IBD näyttävää näyttää ilmaantuvan suvuittain.
Uutena tutkimisen alueena on ylihygienian vaikutus tautikehitykseen, tutkimukset
ovat vielä kesken.
TÄHYSTYS- JA ULOSTETUTKIMUKSET
Diagnosoinnin tueksi tehdään tyypillisesti tähystystutkimus. Tutkimuksia tehdään
nykyään taipuisalla tähystimellä ja tarvittaessa käytetään kipu- ja rentouttavaa
lääkitystä. Ulostekokeilla, esimerkiksi ulosteen kalprotektiini-testillä,
saadaan myös selville, onko suolistossa tulehduksia. Koe on osoittautunut
hyväksi taudin seurannassa ja korvannut siten paljon tähystystutkimuksia.
Testiä voidaan käyttää myös erottamaan IBD toiminnallisista vatsavaivoista.
TULEHDUKSELLISIIN SUOLISTOTAUTEIHIN
LIITTYY USEITA EPÄTYYPILLISIÄ OIREITA
Suoliston tulehduksellisessa prosessissa elimistön oma puolustusmekanismi
lähtee toimimaan omaa suolistoa vastaan. Suoliston mikrobiston monimuotoisuuden
vähentymisellä, esim. antibioottikuurien tai liiallisen hygienian
seurauksena, on merkitystä taudin puhkeamisessa.
Crohnin taudissa on paljon samantapaisia oireita kuin muissa tulehduksellisissa
sairauksissa kuten tuberkuloosissa. Ensioireina vatsan turvotuksen
ja toiminnallisten häiriöiden lisäksi voi ilmaantua anemiaa ja nivel-
tai iho-oireita.
Colitis Ulcerosan oireisiin kuuluvat vatsanväänteiden ja vatsakipujen
lisäksi veriripuli sekä limaiset ulosteet. Anemia ja väsymys tulevat ko. oireiden
seurauksena. Jo sairauden alkuvaiheessa, voi esiintyä myös nivel-,
iho- tai silmäoireita. Yleensä tutkimuksiin hakeutumissyynä on veriulosteet
ja tyypillisesti jatkolöydöksenä havaitaan sappivaivat.
RUOKA, VITAMIINIT JA NAUTINTOAINEET
VAIKUTTAVAT TILANTEESEEN
Tulehduksellisilla suolistosairauksilla on havaittu riskitekijöitä, jotka suurentavat
riskiä sairastua. Näitä ovat mm. runsas mikrobilääkkeiden käyttö lapsena,
tupakointi, runsas eläinproteiinien käyttö sekä vähäinen kasvisten ja
hedelmien käyttö. Käytännössä on huomattu, että punaisen lihan käyttö lisää
oireilua, kun taas kasvikset ja kuidut estävät jonkun verran oireilun kehittymistä.
Toisaalta sillä, että ruokailukulttuuri suosii kasvispainotteista ruokaa,
ei näytä olevan taudin nopeaan trendinousuun estävää vaikutusta.
Sokerin on todettu lisäävän oireita ja kaasunmuodostusta, mutta eivät varsinaisesti
vaikuta IBD:n aktiivisuuteen.
D-vitamiinilla on todennäköisesti suotuisa vaikutus IBD-potilaiden taudin
aktiivisuuteen. IBD-potilaille suositellaan riittävää D-vitamiinin ja kalkin
saantia. Yleensä D-vitamiinilisä 20 mikrogrammaa päivässä riittää.
Tupakoinnin lopettaminen voi laukaista haavaisen paksusuolentulehduksen,
mutta tupakanpoltto voi taas pahentaa Crohnin tautia. Tupakan terveyshaitat
ovat suuremmat kuin siitä saatava hyöty. Nikotiinilaastarihoitoa
on kokeiltu, mutta mitään näyttöjä ei ole pidempiaikaisesta hyödystä,
vaikka nikotiini vaikuttaa verenkiertoon ja vierihiutaletoimintaan hoidon
kannalta suotuisasti.
SUOLISTON MIKROBIKANNAN VAHVISTAMINEN
Suoliston mikrobistotutkimukset tähän liittyen ovat uusi avaus, bakteerihoitoja
(E.coli) on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Monien eri probioottivalmisteiden
käytöstä on jonkun verran hyötynäyttöä. Ulosteen siirtoa tutkitaan
enenevästi; esim. antibioottiripulissa saatetaan ulosteensiirrolla saada
pysyvä apu, mutta haavaisessa paksunsuolen tulehduksessa näyttö ei
ole ollut yhtä hyvä.
TAUDIN KANSSA PÄRJÄÄ
Erityisen tärkeää on informoida IBD diagnoosin saajat siitä, että taudin kanssa
on mahdollista pärjätä. Kaikille yleensä tulee pysyvä lääkitys, mutta Crohnin
taudissa voi selvitä ilman lääkitystä. Käytännössä diagnosoitu tauti ei
koskaan parane. Oireilu kulkee mukana koko loppuelämän, joten erityisen
tärkeää on seuranta ja tuki, jota tulisi kehittää terveydenhuollon toimintana.
Monipuolinen, terveellinen ravinto on tärkeä osa perushoitoa. Peruslääkkeenä
hoidossa on yleensä kortikosteroidit ja puolustusmekanismia
muokkaava lääkitys esim. TNF-alfa-estäjät. Biologiset täsmälääkkeet toimivat
osalla potilaissa.
Nuorille tulee yllätyksenä, että pysyvää lääkitystä saatetaan tarvita aamuin
illoin, koko loppuiän. Lääkitys on joko tabletteina, liuoksina tai injektioina.
Puolet pärjää peruslääkkeellä (mesalatsiinilla), noin puolet solunsalpaajalla
ja biologisista lääkkeistä hyötyy osa. Suomessakin käytetään biologisia
lääkkeitä, vaikka ne ovat kalliimpia, sanoo Arkkila.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen yleensä tauti palautuu. Elimistö lähtee
puolustautumaan herkästi myös lääkkeitä vastaan. Toiveena olisi löytää
syy mistä tauti aiheutuu, kuten helikobakteerin aiheuttamissa oireissa, jotka
voidaan syyn toteamisen jälkeen hoitaa täsmähoidolla.
LEIKKAUS ON VIIMEINEN VAIHTOEHTO
Millään lääkkeellä ei saada 100 prosentin tehoa. Vain osa saa vasteen
ja teho on dramaattinen. Tulossa on uusia lääkkeitä, joista odotetaan hyötyä
osalle sairastuneista.
Iso osa sairastavista potilaista tarvitsee edelleen leikkaushoitoa elämänsä
aikana. Leikkaushoidossa Colitis Ulcerosassa poistetaan aina koko
paksusuoli, mutta Crohnin taudissa vain tulehtunut suolen osa. Ohutsuolen
loppuosasta tehdään paksusuolen poiston jälkeen ns. J-pussi, joka yhdistetään
peräaukkoon ja uloste tulee jatkossa normaalia kautta pois eikä pysyvää
avannetta tarvita. Leikkaukset ovat kaikesta huolimatta osalle sairastuneista
inhimillisempi vaihtoehto.
MITEN SELVIÄMME TAUTITAAKASTA?
Ärtyvän suolen oireyhtymä on erittäin yleinen työikäisellä väestöllä, mutta
terveydenhuollossa puututaan siihen hitaasti. Matalan kynnyksen puheeksiottaminen
ja luotettavan tiedon lähteelle ohjaaminen olisi mahdollista työterveyshoitajien
toimesta.
Arkkila kehittäisi tulehduksellisten suolistosairauksien seurantaa perusterveydenhuollossa
ja kehottaisi ottamaan käyttöön esim. nettiseurannan
sekä tilannemäärityksen omatoimisella laboratorionäytteen lähettämisellä
(kalprotektiini-ulostetutkimus), jolla voisi
tehdä myös ensiselvityksen oireiden ilmaannuttua.
Kiitän asian esillenostosta ja asiantuntijanäkökulmista
Perttu Arkkilaa, jolta
saimme tekstin tueksi tilastonäkymiä.
Kirjoittaja:
Leena Haakana
STTHL Viestintäjaoksen pj.
Lisätietoja tulehduksellisista suolistosairauksista
löytyy Terveysportista ja potilassivustolta Reunapaikka.
Työterveyshoitaja 2/17 23