täisi tai voisi antaa toimenpide-ehdotuksia.
Työterveyshuollossa tulisi keskustella yhdessä siitä, miten työpaikkaselvityksen
toteutus haastaa ja millä tavalla asioita nostetaan
esiin nykyisten havaintoindikaattoreiden valossa. Kysymyspatteristot
eivät yleisellä taholla kartoita työn laadullista vaativuutta,
valppaana olon vaatimusta, työn sirpaleisuutta, kohtuutonta
vastuuta tai vaikeita vuorovaikutustilanteita. Työstä pitäisi kumminkin
tunnistaa asiat jotka ovat kuormitustekijöitä, mikä on itse vaara
tai haitta ja mitä seuraamuksia/ terveysvaaraa siitä voi tulla.
Riskinarviointi pitäisi tehdä sillä vahvuudella, että sen kautta voidaan
päätellä jotain toimenpiteiksi.
KUNTA-HANKKEEN
TYÖSUOJELUVALVONNAN HAVAINTOJA
Yleensä aluehallinnon tarkastuksissa havaintona on, että työpaikkaselvitys
ei ole ajan tasalla tai psykososiaalisia kuormitustekijöitä
ei tunnistettu tai niiden kartoitus ja arviointi puuttuvat kokonaan.
Tyypillistä on myös, että ”henkisen kuormituksen” kohdalla on kuvattu
yleisesti teoriaa tai ilmiöitä ja konkretia siitä, mitä se kyseisessä
työpaikassa tarkoittaa puuttuu. Puutteita löydetään myös
toimenpidesuositusten kirjaamisesta. Ne puuttuvat kokonaan tai
ne ovat epärelevantteja suhteessa tehtyiin havaintoihin. Sitä vastoin
pitäisi kirjoittaa auki se näkymä, mille tilanne näyttää työterveyshuollon
näkökulmasta. Esim. että kuormitustekijöistä huolimatta
näyttää sille, että nämä eivät edellytä toimenpiteitä. Työnantajan
toimenpiteet haitallisen työkuormituksen vähentämiseksi ovat
usein myös puutteelliset.
Huomiota vaatisi erityisesti määräaikaistarkastusten toteuttamisen
seuranta. Esimiesvastuita ei tunnettu tarkastusten toteutumisen
seurannassa. Toimenpiteiden toteutus, riskilähteen tunnistus ja
ennaltaehkäisevät toimenpiteet vähentävät riskejä tilanteen syntymiseen.
Riittävää on tunnistaa ne tekijät, jotka vaikuttavat siihen,
että kuormitustekijää ei syntyisi.
Työterveyshoitaja 2/17 25