22
OMAISHOITAJUUS
Omaisten, sinun ja minun,
hoivavastuut kasvavat
Ikääntyvä Suomi ja palvelurakenteen muutos tarkoittavat kasvavia hoivavelvoitteita työikäisille.
Tulevaisuuden työelämässä tullaan tilanteisiin, joissa ikääntyvän läheisen hoivavastuu tulisi
pystyä yhdistämään ansiotyön vaatimuksiin. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä
uskalletaan puhua myös hoivavastuusta.
T velvoittavana auttamisena, kuten omien
lastenkin auttamiseen.
Työ on monelle omaishoitajalle ja
läheisavun antajalle tärkeä voimanlähde,
joka auttaa jaksamaan myös työn
ulkopuolisia velvollisuuksia. Toisaalta
läheisistään huolehtiville saattaa kertyä
poissaoloja töistä muita työntekijöitä
useammin, mikä johtaa kokemukseen
taakkana olemisesta työyhteisölle. Samaan
aikaan tutkimukset kuitenkin
osoittavat, että läheisistään huolehtivat
ovat sitoutuneita ja hyviä
työntekijöitä. Jostain syystä
hoivavastuussa olevat
työntekijät eivät näe
omaa arvoaan
työntekijöinä.
yöikäinen väestö vähenee
samaan aikaan kun ikääntyvä
yhteiskunta tarvitsee
yhä enemmän työikäisten
hoivapanosta. Yleisesti tiedostetaan,
että juuri ikääntyville työntekijöille
kasaantuu auttamisvelvollisuuksia
(1). Voidaan kysyä, kuinka tietoisia
työyhteisöissä johtajat tai kollegat ovat
työntekijöiden läheishoivaan liittyvistä
hoivavastuista ja kuinka sallittua näistä
hoivavastuista puhuminen on? Edelleen
on puutteita siinä, ettei tiedetä miten
erilaiset organisaatiot tukevat hoivavastuussa
olevia työntekijöitään.
Tutkimusten mukaan hoiva kasautuu
erityisesti keski-ikäisille tyttärille,
alemmin koulutetuille ja työväenluokkaisissa
ammateissa työskenteleville,
kun korkeammin koulutetut ostavat yksityisiä
hoivapalveluja. Tarkkaa tietoa
omaishoitajien työssäkäynnistä ei kuitenkaan
ole. (1) Hoivavastuuta on eniten
45–54-vuotiaiden ikäryhmässä, josta 11
prosenttia huolehti vähintään kuukausittain
läheisestä aikuisesta. Ikäryhmässä
55–64-vuotiaat osuus oli kahdeksan prosenttia.
Usein puhutaan myös siitä, että
hoivavastuu on selkeästi sukupuolittunut
eli naiset ovat aina kantaneet suurimman
vastuun ikääntyvien läheisten huolenpidosta,
kuten myös kansainväliset tutkimukset
osoittavat. Esimerkiksi Suomessa
45–54-vuotiaiden ikäryhmässä 48
prosenttia naisista auttoi oman talouden
ulkopuolista läheistään, kun miehistä samassa
ikäryhmässä vastaava luku oli 37
prosenttia. (3)
Lapsiperhevapaista
vanhusvapaisiin
Työn ja muun elämän yhteensovittaminen
ei siis koske vain lapsiperheitä, vaan
on olemassa iso ryhmä työelämässä olevia
ihmisiä, joilla on erilaisia läheissuhteisiin
liittyviä hoivavastuita. Tämän vuoksi
myös heillä pitäisi olla paremmin mahdollisuuksia
yhdistää ja tasapainottaa
työssäkäynnin sekä yksityiselämän haasteet.
(3) Lasten hoitamiseen liittyvät
työelämän joustot, kuten perhevapaat,
ovat jo itsestään selviä, mutta aikuisten
hoivan ja avun tarpeita ei vielä tunnisteta
samalla tavoin. Aikuisia läheisiään hoivaaviin
työntekijöihin saatetaan suhtautua
jopa kummeksuen.
On esimerkkejä siitä, että läheisistään
huolehtivat kokevat olevansa taakaksi
työyhteisölle, minkä seurauksena
ristiriita työn ja hoivan yhteensovittamisesta
johtaa muun muassa työstä
poisjäämiseen. (1) Lasten hoidosta
ja sen vaateista on normaalia puhua
työyhteisöissä, mutta aikuisten
hoiva jää usein näkymättömäksi,
vaikka omien tai puolison
ikääntyvien vanhempien auttamiseen
suhtaudutaan samalla
tavoin luonnollisena
ja myös